Haapaveden opiston syntysanojen lausuja Karl Konrad Relander suoritti ylioppilastutkinnon vuonna 1871 ja valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1874 sekä lääketieteen kandidaatiksi kahta vuotta myöhemmin. Lääketieteen lisensiaatti hänestä tuli vuonna 1880. Samana vuonna hän avioitui varalääninsihteeri Johan Åhlbergin tyttären Ida Sofian kanssa ja sai ensimmäisen työpaikkansa Kymin tehtaiden lääkärinä.

Vuonna 1887 edessä oli muutto Haapajärven piirilääkärin virkaan Haapavedelle. Työnsä ohessa Relander valmisteli piirinsä terveydenhoidollisista oloista väitöskirjaa. Se hyväksyttiin vuonna 1892, jolloin Relanderille myönnettiin lääketieteen ja kirurgian tohtorin arvo. Haapavedeltä Relanderin tie kulki vuonna 1892 Ouluun ja täältä edelleen vuonna 1904 Helsingin piirilääkärin virkaan, missä hänelle myönnettiin pyytämänsä ero vuonna 1926.

Ansioistaan lääketieteen ja yhteiskunnallisten asioiden parissa ReijoWaara sai vuonna 1905 lääkintöneuvoksen arvon. Toiminta maaseudulla avasi ReijoWaaran silmät näkemään toisaalta sen, kuinka heikoissa kantimissa terveys- ja sairaanhoito-olot olivat maassa ja toisaalta sen, kuinka suurta näihin asioihin liittyvä tietämättömyys kansan parissa oli. Parannusta tilanteeseen voitiin ReijoWaaran mielestä saada vain valistustyöllä. ”Kaikki mukaan terveyden suojelutyöhön. Terveydenhoidonkin alalla toteutuvat J. W. Snellmanin sanat: jokainen laitos, joka ei vastaa kansassa elävää henkeä, jää tyhjäksi sanaksi, joka ei mitään merkitse, muodoksi, josta puuttuu sisällys. Suomen kansan on terveydenhoidonkin alalla herätettävä itsetietoisuuteen ja toimintaan.”

ReijoWaara ryhtyi itse toteuttamaan tätä herätystyötä julkaisemalla kymmeniä kansantajuisia kirjoituksia ja lentolehtisiä. Omien näkemysten esittämiseen tarjosi oivan kanavan Suomalainen Lääkäriseura Duodecimin julkaisema Terveydenhoitolehti, joka alkoi ilmestyä ReijoWaaran aloitteesta vuonna 1889. Hän itse toimi lehden päätoimittajana vuosina 1889–1895 ja 1905–1918. ReijoWaara oli ollut aloitteentekijänä myös Duodecim-seuran julkaiseman ensimmäisen suomenkielisen lääketieteellisen aikakauskirjan perustamisessa. 1900-luvun ensi kymmenellä ReijoWaaran artikkeleita julkaistiin ennen kaikkea Kyläläisten kirjasten terveydenhoitosarjassa. Näitä pieniä kirjasia ilmestyi muun muassa seuraavilla otsikoilla: Yleistä terveydenhoitoa. Miten voimme säilyä ennen-aikaiselta vanhenemiselta?, Äiti ja lapsi, Haavojen hoitoa, Ihon karaisemisen merkityksestä hermovoiman säilymiselle sekä ihokiihotuksen parantavasta vaikutuksesta kolotusvaivoihin sekä Päänkivistystaudeista ja niiden hoidoista.

Osa kirjoituksista kosketteli raittiusasioita. Terveydenhoitolehden ensimmäisessä numerossa vuonna 1889 ReijoWaara kertoi myös lukeneensa pitäjäntuvalla joka sunnuntai jumalanpalveluksen jälkeen yhden kappaleen ruotsalaisen A. E. Goldkuhlin teoksesta Yleinen Terveys- ja Sairaushoidon-oppi. Näitä luentoja kävivät ”hartaasti” kuulemassa niin haapavetiset talolliset kuin säätyläisetkin.

Relander-ReijoWaaran monipuolista asiantuntemusta hyödynnettiin myös valtakunnallisesti. Hän osallistui porvarisäädyn edustajana vuosien 1897, 1899 ja 1900 valtiopäiville. Vuonna 1987 hän oli tekemässä aloitetta valtionavun myöntämisestä kierteleville sairaanhoitajattarille. Niin ikään hän teki aloitteen valtion ylläpitämästä keuhkotautiparantolasta vähävaraisille. Seuraavana vuonna nimitettiin komitea miettimään keinoja tuberkuloosin leviämisen ehkäisemiseksi. ReijoWaara valittiin komitean jäseneksi. Vuonna 1900 ReijoWaara oli anomusehdotuksellaan avaamassa naisille ovia apteekkialan opintoihin ja apteekkarin toimeen. Jo vuonna 1890 ReijoWaara oli nimitetty puheenjohtajaksi lääkärihoidon järjestämistä maaseudulla pohtineeseen komiteaan, joka sai työnsä päätökseen keväällä 1892. 1900-luvun alussa ReijoWaara kutsuttiin jäseneksi lääkintätilastokomiteaan.

Oulussa ReijoWaara toimi näkyvästi raittiusliikkeessä organisoimalla ns. juomalakon, johon liittyi koko maassa noin 70 000 henkeä. Kansanopistoasia pysyi läheisenä ReijoWaaralle. Hän osallistui vuosina 1892–1901 aluksi jäsenenä ja myöhemmin varapuheenjohtajana Pohjois-Pohjanmaan kansanopiston johtokuntaan. Muutettuaan Helsinkiin vuonna 1904 hän oli perustamassa maan ensimmäistä kristillistä kansanopistoa Helsingin Sörnäisiin. Tämä myöhemmin Laajasalon opistona tunnettu kansanopisto aloitti työnsä vuonna 1907.

Vanhemmat

apteekkari Karl Ulrik Relander ja Rosina Charlotta Relander (omaa sukua Borg)

Puoliso

Ida Sofia Åhlberg, synt. 13.5.1855 Turku, kuollut 22.7.1949 Helsinki, vanhemmat varalääninsihteeri Johan Åhlberg ja Katarina Elisabeth Sandman

Katso myös (ulkoinen linkki)