Kansa­koulun jälkeen Heino Rautio kävi Turun yksityisen kauppa­koulun, josta hän sai neljä yhdeksikköä ja seitsemän kymppiä sisältävän todistuksen v. 1909. Kajaanin seminaarista hän valmistui v. 1915, ja todistuksessa oli 9 yhdeksikköä ja 9 kymppiä. Hänet valittiin 1915 kahdeksi koe­vuodeksi Haapa­järven kunnan Yli­pään kansa­kouluun. Tyttöjen käsi­työn opettajaksi valittiin hänen puolisonsa Tyyne Rautio.

Heino Rautio opiskeli opettajan­toimensa ohella eri­vapaudella Helsingin yli­opistossa mm. suomen kieltä. Saman­aikaisesti hän oli mukana uuden koulu­rakennuksen suunnittelu- ja valmistus­töissä. Opettaja Rautio piti Haapa­järven vallan­kumous­kokouksessa 22.3.1917 puheen nuorisolle, ja hänet valittiin 5-jäseniseen vallan­kumous­komiteaan työ­väen­yhdistyksen edustajana. Elokuussa 1917 oli Haapa­järvellä kansalais­kokous, jossa 400 eri puolueisiin kuuluvaa kansalaista hyväksyi Suomen itsenäisyys­kysymyksen. Heino Raution uuteen anomukseen virka­vapaudesta jatko-opintoja varten johto­kunta ei suostunut epäillen, ettei saada pätevää opettajaa viran­sijaiseksi, ja piti koulu- ja kasvatus­työn kannalta haitallisena opettajan vaihtumista.

Vuoden 1917 marras­kuussa oli esillä palo­kunnan (suojelus­kunnan) perustaminen. Suojelus­kunta perustettiin, ja samana päivänä perustettiin työväen järjestys­kaarti. Kunta­kokous hyväksyi suojelus­kunnan kunnalliseksi laitokseksi 14.2.1918, ja sen jäseniksi velvoitettiin liittymään kaikki 18–50-vuotiaat miehet.

Heino Raution ensimmäinen puoliso kuoli ”Espanjan kuumeeseen” tammi­kuussa 1918, ja helmi­kuun 27. päivänä 1918 Heino Rautio vangittiin kesken oppi­tunnin. Samaan aikaan vangittiin muitakin työ­väen­yhdistyksen aktiivisimpia toimi­henkilöitä ja vietiin Kokkolaan tuomittaviksi. Yhdistyksen sihteeri Heino Rautio sai keväällä vapauttavan tuomion. Vapauduttuaan hän teki johto­kunnalle kysymyksen, sopiiko hän edelleen opettajaksi paikka­kunnalla. Johto­kunnan mielestä huomautettavaa ei ollut opettajana ja yksityis­henkilönä, mutta piti eriävien valtiollisten mieli­piteiden takia suotavana, ettei hän toistaiseksi toimisi paikka­kunnalla opettajana, kunnes mielet rauhoittuvat.

Rautio haki, ja hänet valittiin, opettajaksi Hauki­putaan Pohjois-Kellon kansa­kouluun, mutta joutui kansalais­luottamuksen menetettyään eroamaan virastaan marraskuussa 1918. Hän muutti Kajaaniin osuus­kaupan myymälän­tarkastajaksi. Avioiduttuaan uudelleen hän muutti uuden puolisonsa kanssa 1919 rajan yli Neuvosto­liittoon.

Pietariin päästyään Rautiosta tuli VKP(b):n jäsen 1920. Karjalan Työ­kommuuni lähetti Raution Petroskoihin perustettavan suomen­kielisen opettaja­opiston (pedagoginen teknikumi) perustajaksi ja johtajaksi. Ensimmäiset opiskelijat sinne otettiin 1921. Raution johdolla opettaja­opistosta tuli pätevä oppi­laitos, jossa oli hyvin järjestetty opiskelijoiden itse­hallinto. Rautio opetti kasvatus­oppia ja psykologiaa. Hän vaikutti tuleviin opettajiin myös esiintymisillään eri tilaisuuksissa ja omalla käytöksellään. Kymmenessä vuodessa pedagogisesta teknikumista tuli arvostettu Karjalan kielen ja kulttuurin vaalijoiden oppi­laitos.

[Kuva: Heino ja Ksenja Rautio Petroskoissa]
Heino ja Ksenja Rautio Petroskoissa

Rautio jätti syvän jäljen Karjalan kulttuuriin myös kustannus­liike Kirjan johtajana, joka hänestä tuli 1931, jolloin kustannus­liike siirtyi Petroskoihin ja muuttui valtion kustannus­liikkeeksi. Nyt voitiin julkaista kaikki tarvittavat suomen­kieliset oppi­kirjat kouluihin, painaa Kalevala ja suomalaisten klassikkojen teoksia ja julkaista venäläisten ja muiden klassikkojen käännöksiä suomeksi, samoin julkaista karjalaisten kirjailijoiden tuotteita. Heino Raution oma kirjallinen tuotanto koulu­kirjojen syntymiseen vaikuttamisen lisäksi oli teos Suomen kielen runtelijoita vastaan. Sen tarkoituksena oli suomen kielen vaaliminen, kehittäminen ja säilyttäminen puhtaana vieras­kielisistä sanoista, myös venäläistymisestä.

Heino Rautio oli kirjeen­vaihdossa Suomessa olevien sukulaistensa, erityisesti sisarensa Emmin kanssa vuodesta 1920 aina pidättämiseensä vuoteen 1935 saakka. Ensimmäisen kerran hänet vangittiin 1935, jolloin hänet tuomittiin 5 vuodeksi vankeuteen. Vanki­leirillä hänet pidätettiin uudelleen 1937 ja tuomittiin 1938 kuolemaan. Tuomio pantiin täytäntöön 17.10.1938. Hauta­paikka ei ole tiedossa. Raution tuomio on kumottu 1970 ja on todettu, ettei hän syyllistynyt rikokseen. Hänet on 1988 rehabilisoitu myös puolue­suhteessa.

Vanhemmat

maanviljelijä Mikko Rautio ja Johanna Kaivosoja

Puoliso

  1. 30.10.1910 Tyyne Hilja Maarala, syntynyt 24.3.1888 Pulkkila, kuollut 20.1.1918 Haapajärvi, vanhemmat Kalle Juho Matinpoika Maarala ja Elsa Stiina Aleksanterintytär Kamunen
  2. Kajaanissa 8.10.1919 Ksenja (Ninni) Katariina Marjamaa, syntynyt 29.11.1896 Jämsä, julistettu Nivalan kihlakunnanoikeuden päätöksellä kuolleeksi 23.3.1988. Mahdollisesti hän on menehtynyt työ- tai vankileirillä Neuvostoliitossa. Vanhemmat työmies Heikki Marjomaa ja Kustaava Satokangas (Haapavedeltä)