Haapajärven kolme ensimmäistä tunnettua asukasta tuomittiin 1543 sakkoihin metsästämisestä turkiseläinten rauhoitusaikana. Näistä Pekka Rautia, joka lienee ollut Tiiton talon isäntä, esiintyi myöhemmin kylänsä johtomiehenä. Haapajärven asukkaat olivat 1500-luvulla enimmäkseen savolaisia, mutta Pekka Tuomaanpojan syntyperää hänen ”seppää” merkitsevä lisänimensä ei ilmaise.

Vuonna 1552 Pekka Rautia lähti pyhäjärveläisen Olli Tikkasen kanssa pitkälle ja tärkeälle matkalle: miehet matkustivat Ruotsiin valittamaan kuningas Kustaa Vaasalle hämäläisten tihutöistä. Jämsäläisillä oli ollut eräomistuksia Haapajärvellä ja Pyhäjärvellä, ja vimmastuneina siitä, että niille oli asettunut uudistilallisia, he olivat tehneet pienen sotaretken Pohjanmaan savolaiskyliin. Pekka Rautia ja Tikkanen olivat kertoneen jämsäläisten polttaneen ja ryöstäneen uudistaloja ja karkottaneen asukkaat kodeistaan. Kuninkaan kirjeessä Hämeenlinnan päällikölle kerrottiin jämsäläisten jopa tappaneen uudisasukkaita mutta myöhemmässä kirjeessä Savonlinnan isännille ei puhuttu tällaisesta.

Pitkää aikaa ei mennyt, kun haapajärveläiset joutuivat puolustamaan omia kalavesiään uusia tulokkaita vastaan; Pekka Rautiaa ja Lauri Ronkaista sakotettiin näet 1564 siitä, että he olivat vahingoittaneet muutamien Savonlinnan läänin talonpoikien kalastusta. Tämän läänin lähin paikkakunta oli kuitenkin Kiuruvesi, joten haapajärveläiset eivät voineet liikkua siellä, ja kysymys olikin varmaan Reisjärvelle muuttaneista savolaisista, joiden kanssa oli syntynyt riitaa Kalajärven pyyntioikeuksista.

Vuonna 1565 Kalajoen kirkkoherra Gregorius Henrikinpoika joutui maksamaan sakkoa lyötyään Pekka Rautiaan mustelman. Kun herra Gregorius toimi myös nimismiehenä ja vastasi muun muassa veronkannosta, kyseessä saattoi olla veroja koskeva riita, jossa Pekka oli koettanut puhua haapajärveläisten puolesta.

Pekka Rautia esiintyy veroluetteloissa isäntänä vuoteen 1602, mutta Pekka Tuomaanpoika olisi ollut silloin hyvin vanha, joten isännyys lienee siirtynyt jo paljon varhemmin hänen pojalleen. Jos isällä ja pojalla oli sama ristimänimi, isännän vaihtumista on 1500-luvun lähteistä usein mahdoton todeta.