Martti Rautia mainittiin 1554–87 talollisena Kalajoen Eteläkylässä, ilmeisesti Saaren talon isäntänä. Kun talon peltoala oli aluksi pieni, se oli selvästi Martin perustama uudistila, ja koska ”rautia” merkitsi seppää, takominen oli hänen ammattinaan maanviljelyksen ohella. Yritteliäänä ja taitavana miehenä hän oli joskus venekunnan päällikkönä hylkeenpyynnissä, ja ajan mittaan hän alkoi harjoittaa myös kauppaa ja merenkulkua. Kalajokelainen kauppias Martti Ollinpoika, joka nousi 1581 aluksineen Tukholman ohi Mälarille, oli näet melko varmasti juuri Martti Rautia, mitä tukee sekin, että hänen poikansa Jaakko Martinpoika Rautia oli sittemmin kauppias.

Martti Rautiasta kehittyi vähitellen Kalajoen arvovaltaisimpia miehiä, ja hän oli niiden pitäjäläisten johtajia, jotka olivat tyytymättömiä kirkkoherra Gregorius Henrikinpoikaan. Tämä oli vuodesta 1559 myös Kalajoen nimismiehenä, ja joutuessaan tällöin huolehtimaan veronkannosta ja sotaväenotoista hän riitaantui monien pitäjäläisten kanssa. Hänellä kuuluu jopa olleen aina turvanaan isoja ja vihaisia koiria. Kirkkoherran ja pitäjäläisten riidat lienevät kärjistyneet verojen noustua 1560-luvulta alkaen tavattomasti sotien takia; 1571 niitä lisäsi ”hopeavero”, jona oli määrä kantaa kymmenesosa talonpoikien omaisuudesta. Veroriitoihin saattoi hyvinkin liittyä Martti Rautian oikeudessa 1572 käsitelty menettely: hän oli ”käyttäytynyt epäkristillisesti” kirkkoherraa kohtaan ja estänyt seitsemän viikon ajan pitäjäläisiä tulemasta kirkkoon. Oikeus tuomitsi Martin kapinoitsijana kuolemaan mutta armahti saman tien, niin että hän pääsi 100 markan sakolla, jonka hän heti maksoi, vaikka se oli 8–9 lehmän hinta.

Riita kirkkoherran kanssa jatkui seuraavina vuosina. Marttia sakotettiin 1573 pappilan niityn vahingoittamisesta, ja 1574 herra Gregorius väitti hänen nostaneen noitavoimin karhun vahingoittamaan kirkkoherran lehmiä ja hevosia. Tämä syyte oli jo ilmeinen murhayritys, sillä juuri noina vuosina Pohjanmaalla mestattiin useita miehiä noituudesta. Kirkkoherralla ei ollut kunnon todisteita, mutta hänen tunnettuna vihamiehenään Martti Rautia tuomittiin vannomaan itsensä viattomaksi ja hankkimaan yksitoista vahvistajaa valalleen. Tämä onnistuikin, joten Martti-sepän maine puhdistui; vieläpä kolmea lohtajalaista sakotettiin heidän tultuaan ”kutsumatta” todistamaan häntä vastaan.

Kalajoen lautamiesten myötätunto lienee ollut vahvasti Martti Rautian puolella. Hänen arvovaltaansa ja varakkuuttaan sekä yleistä luottamusta häneen todistaa, että hänet herra Gregoriuksen kuoltua 1576 tai 1577 määrättiin pian Kalajoen nimismieheksi. Tuohon aikaan nimismies ei näet ollut ainoastaan kruunun virkamies vaan myös pitäjän tärkeä luottamusmies. Ei tiedetä, minä vuonna Martti Rautiasta tuli nimismies, mutta hän oli tässä virassa viimeistään 1585–86 ja uudelleen 1590. Vuodesta 1591 alkaen virassa oli hänen poikansa Jaakko Rautia 1591–95.