Myöhempi Raution kylä ja pitäjä saivat nimensä talosta, joka oli toinen kylän kahdesta vanhimmasta. Talon nimi, joka kirjoitettiin 1500-luvulla aina ”Rautia”, taas johtui sitä asuneen suvun rinnakkaisammatista: Raution isännät olivat ainakin kuudessa sukupolvessa rautioita eli seppiä ja raudanvalmistajia. Talon ensimmäinen tunnettu isäntä oli sitä 1547–79 hallinnut Olli Erkinpoika Rautia, seuraava Lauri Ollinpoika. Hänen jälkeensä merkittiin isännäksi 1592–1607 Erkki Laurinpoika, jonka taidosta ja uutteruudesta on asiakirjalliset todisteet. Erkki Rautia sai 1595 Kaarle-herttualta heinäkuun 9. päivätyn kirjeen, jossa sanottiin: ”Erkki Laurinpoika on näinä menneinä sotavuosina ollut toimessa karkeisseppänä Narvan linnoituksessa. Ja hänellä on vielä saatavaa 70 talaria palkastaan.” Niinpä kotitalonsa isännäksi palannut seppä sai vapauden kaikista talon vuotuisveroista siihen saakka, kunnes kruunun velka tulisi täten maksetuksi, ja verovapaus kestikin vuoteen 1603.

Raution seuraavien isäntien sepäntöistä ei ole asiakirjatietoja, mutta nähtävästi ammattitaito meni perintönä kuten talokin. Sitä 1683–1709 hallinnut Jaakko Erkinpoika Rautio, Erkki Rautian pojanpojan poika, joutui nimittäin 1686 maksamaan korvauksen kokkolalaiselle kauppiaalle tekemästään ankkurista, joka hajosi jo kokeiltaessa. Jaakko Rautiolla oli siis oma rautahytti, jossa tehtiin rautaa järvi- tai suomalmista. Kun siitä ei saatu tuon ajan keinoin poistetuksi fosforia, rauta tuli helposti haurasta, joten Jaakko Raution kerrallinen epäonnistuminen ei välttämättä todista erikoisesta taitamattomuudesta.