Simossa kansakoulunopettajaperheeseen syntyneen Niilo Räsäsen koulutie kulki isän kotikunnan Tuusniemen Juurikkamäen kansakoulusta saadulla todistuksella vuonna 1900 Kemin suomalaiseen yhteiskouluun ja edelleen vuonna 1904 Oulun lyseoon. Niilo valmistui ylioppilaaksi vuonna 1910. Lyseon jälkeen edessä olivat opinnot Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa.

Niilo Räsänen vihittiin papiksi vuonna 1914. Marraskuussa 1916 hän suoritti kirkkolain mukaisen ja papinviran edellyttämän pastoraalitutkinnon Oulun tuomiokapitulissa aiheenaan sisälähetys. Räsänen jatkoi opintojaan aikuisiällä ja sai valmiiksi filosofian kandidaatin tutkinnon Turun yliopistossa vuonna 1926. Vuotta myöhemmin hänet promovoitiin filosofian maisteriksi. Vuosina 1928–1929 Räsänen ahkeroi valmiiksi oppikoulujen äidinkielen opettajilta vaadittavan suullisen tutkinnon sekä kasvatusopillisen tutkinnon. Vuonna 1943 vuorossa oli teologian kandidaatin tutkinto, ja nelisen vuotta myöhemmin hän sai päätökseen kasvatusopin laudatur-opinnot. Niilo Räsäselle tarjoutui tilaisuus myös kahteen Viroon suuntautuneeseen opintomatkaan 1928 ja 1932.

Pian valmistumisensa jälkeen vuonna 1914 Räsänen sai paikan Oulaisista kirkkoherran apulaisena. Vuonna 1924 Räsäsellä olisi ollut mahdollisuus ottaa vastaan Merijärven kirkkoherran virka, mutta hän jäi Oulaisiin ja toimi appensa, kirkkoherra Paavo Martikaisen (1852–1938) apulaisena tämän kuolemaan saakka. Vuoden 1938 Oulaisten kirkkoherranvaalissa Räsäsen oli tyytyminen kolmanteen sijaan. Hän otti seuraavana vuonna vastaan Temmeksen vt. kirkkoherran tehtävät. Virka vakinaistui samana vuonna. Oulaisissa Räsänen toimi myös paikallisen suojeluskunnan pappina.

Räsänen, jolla oli valmiudet myös opettajan työhön, otti syksyllä 1927 hoitaakseen papin viran ohella tuolloin perustetun Oulaisten yhteiskoulun johtajan sekä uskonnon ja ruotsin ja suomen kielen opettajan tehtävät. Räsäsen viisi vuotta kestäneen johtajakauden mittavin päätös oli yhteiskoulun oman kiinteistön rakentaminen. Nykyisin ns. puulukiona tunnettu, arkkitehti Toivo Salervon suunnittelema rakennus valmistui pääosin syksyllä 1928. Velkataakan vuoksi kannatusyhdistys joutui myymään kiinteistön kunnalle vuonna 1933. Räsäsen työ yhteiskoulun opettajana jatkui kevääseen 1936. Niilo Räsänen oli myös innokas kuoromies, ja onpa hänen kynästään lähtenyt sanat ja sävel moneen lauluunkin, joita hän julkaisi nimimerkillä ”Teemu Pahnila” Opettajain lehdessä.

Kaiku-lehdessä vuonna 1912 julkaistu laaja Oulaisten pitäjänumero oli eräänä kannustimena sille, että Niilo Räsänen ryhtyi valmistelemaan lähdetutkimuksiin perustuvan Oulaisten pitäjänhistorian kokoamista ja kirjoittamista. Paikkakunnan ja lähialueiden arkistoihin perehtymisen, laajan kirjallisuus- ja lehtitutkimuksen ja monien haastattelujen jälkeen Räsänen halusi tutustua Helsingissä valtionarkiston kokoelmiin. Hän lähestyi asiassa Oulaisten kunnanvaltuustoa, joka suostuikin kirjan kustantamiseen sekä ”riittävän kohtuullisen korvauksen” myöntämiseen tutkijan matkakuluihin. Kirjoittajan avuksi nimitettiin kolmijäseninen arvostelu- ja painatustoimikunta.

Alun perin 100-sivuiseksi kaavailtu teos paisui lopulta 274-sivuiseksi. Kunta piti kuitenkin kiinni lupauksestaan ja kustansi vuonna 1921 painotyön Oman Kannan kirjapainossa. Räsänen omisti kirjan ”oulaislaisille rakkaudella ja kunnioituksella” kiitellen erityisesti lankojaan A. A. Parvelaa ja Kauno Martikaista.

Räsänen oli julkaissut jo vuonna 1920 Suomen kirkkohistoriallisen seuran vuosikirjassa artikkelin, joka käsitteli Oulaisten kappeliseurakunnan pitäjänapulaisena vuosina 1722–1733 toiminutta Jonas Porthinusta ja hänen kahta runoaan. Räsänen oli löytänyt runot arkistotutkimustensa yhteydessä. Räsänen kirjoitteli myös maakunnallisiin sanomalehtiin ja vuosina 1957–1958 kirkkohistoriallisen sarjan Rauhan tervehdykseen. ”Virsikantele”-runoteos ilmestyi omakustanteena vuonna 1955.

Opetustoimi alkoi kiinnostaa Räsästä yhä enemmän 1940-luvulla. Hän hoitikin vuosina 1942–1947 uskonnon ja historian lehtorin virkaa Heinolan, Raahen ja Itä-Suomen seminaareissa toimien pappina vain kesäkuukausina. Vuonna 1947 hän erosi Temmeksen kirkkoherran virasta ja siirtyi hoitamaan vakinaisesti uskonnon ja historian lehtoraattia Itä-Suomen seminaarissa Joensuussa. Vuonna 1956 alkaneet eläkepäivät kuluivat Oulussa. Niilo Räsänen on haudattu Temmekselle.

Puoliso

  1. vuodesta 1916 Linda Kristiina Martikainen (1880–1940)
  2. vuodesta 1945 Eeva Maria Sutela (1907–1996)

Lähdeluettelo

  • Harri Turunen, Niilo Bernhard Nikodemus Räsänen (1890–1865) – Alkuluku teoksessa: Niilo Räsänen, Oulaisten pitäjänhistoria (2. painos). Oulainen 1999.