Tuomas Pohjanpalo syntyi Himangalla ja muutti perheensä mukana Kalajoelle, josta hänen isänsä sai vakituisen lukkarin paikan 1871. Isä osallistui myös liikeyrityksiin ja muun muassa omisti veljiensä kanssa kuunarin, joka liikennöi Itämerellä. Tuomas Pohjanpalo pantiin kouluun kuitenkin Kokkolan pitäjän Villan kansakoulun ensimmäiselle vuosikurssille. Hän jatkoi ala-alkeiskoulua sekä kävi yläalkeiskoulun kurssin Kokkolassa. Koulut olivat ruotsinkielisiä – suomenkielisiä kouluja Kokkolassa ei vielä ollut. Vuosina 1874–78 hän kävi Oulussa ruotsinkielisen kauppakoulun, jonka jälkeen hän työskenteli isänsä laiva- ja puutavaraliikkeen palveluksessa Kalajoella 1878–85.

Vuonna 1885 Tuomas Pohjanpalo lähti kumppaniksi nuoremman veljensä Juhani Pohjanpalon perustamaan pieneen yritykseen. Toiminimeksi vahvistettiin Weljekset Friis, ja kolmen vuoden kuluttua yritykseen liittyi kolmaskin veli, Matti. Alku oli vaatimaton. Pajaa laajennettiin rautavalimoksi ja konepajaksi, mutta se paloi parin kuukauden työskentelyn jälkeen. Veljekset vuokrasivat läheltä toisen työpajan vuodeksi, jonka aikana rakennettiin uusi paja, palanuttakin isompi ja ajanmukaisempi. Neljän vuoden kuluttua paja oli laajentunut tehtaaksi, jossa oli 40 työntekijää. Tuotannossa oli siirrytty sinkistä rautaan. Tehtaassa valmistettiin pienehköjä höyrykoneita, voipöytiä, kirnuja, tervauuneja, saha- ja myllykoneita sekä kaikenlaisia kauppa- ja valuteoksia raudasta ja messingistä. Myös pieniä höyrypursia rakennettiin. Tehtaan vaurastumista edisti mittajärjestelmän uudistus: Kalajoen valimo lienee valmistanut lähes puolet Suomessa tarvituista uusista punnuksista.

Liikenneyhteyksien vuoksi veljekset perustivat 1895 uuden tuotantolaitoksen Kokkolan Ykspihlajaan. Konepajaa ja valimoa alkoi johtaa Juhani Pohjanpalo, mutta parin vuoden kuluttua Tuomas Pohjanpalo muutti Kalajoelta Ykspihlajaan, jonne myös liikkeen pääkonttori siirtyi. Ykspihlajassa valmistettiin suuria koneita, höyrypursia ja myös rautatievaunuja, joita varten tehtaalta rakennettiin raiteet pääradalle. Ykspihlajassa tehtyjä lämmityslaitteita asennettiin noin 350 kirkkoon Suomessa ja useita myös Venäjälle. Konepaja oli Kokkolan suurteollisuuden alku. Perheyhtymän kehityksestä ja vaiheista on kerrottu lähemmin Juhani Pohjanpalon yhteydessä. Tuomas Pohjanpalo jatkoi erilaisia vaiheita kokeneen yrityksen pääjohtajana elinaikansa loppuun saakka.

Ykspihlajan Friisien aloitteesta lähes koko suku vaihtoi nimensä Snellmanin satavuotispäivänä 1906. Nuoruudestaan saakka innokas suomenmielinen Pohjanpalo oli Kokkolan suomalaisten yhdistyksen perustaja vuonna 1898 ja 21 vuotta sen puheenjohtaja. Suomalaisuustaistelijana häntä on luonnehdittu taitavaksi miekkailijaksi, mutta iskuja lievensi hänen leppoisa huumorinsa ja kunnioituksensa vastustajien periaatteita kohtaan. Hänestä tuli itseoikeutettu johtohahmo kaikissa maakunnan aatteellisissa ja taloudellisissa riennoissa. Herpaantumattomalla innolla hän edisti suomalaisen yhteiskoulun perustamista 1898 ja toimi koulun johtokunnan puheenjohtajana kolmetoista vuotta. Hänen harkitsevaisuutensa ja kekseliäisyytensä ansiosta koulu usein pelastui taloudellisesta ahdingosta. Sitkeästi hän neuvotteli myös yhteiskoulun saamisesta valtion kouluksi, mikä toteutui 1918. Pohjanpalo oli myös puuhaamassa Kokkolan ja Ykspihlajan suomalaisten kansakoulujen ja Kokkolan emäntäkoulun perustamista. Hän oli 1890-luvun lopulla aloitteentekijä suomenkielisen kauppakoulun perustamiseksi.

Tuomas Pohjanpalo oli kokoava voima Keski-Pohjanmaan osuuskauppaa perustettaessa ja sen hallituksen puheenjohtaja seitsemän vuotta. Hän kuului Keski-Pohjanmaan maanviljelysseuran johtokuntaan. Hän oli kahdeksan vuotta Kokkolan Suomalaisten aloitteesta perustetun Keski-Pohjanmaan suomalaisen säästöpankin hallituksen puheenjohtajana. Hän oli Kokkolan Kirjapaino Oy:n ja sen julkaiseman suomalaisaatteen kannattajaksi vuonna 1898 perustetun Kokkola-lehden johtokunnan puheenjohtaja ja kirjoitti lehteen eri aloja käsitteleviä kirjoituksia. Suomalaisuusmiehenä hän oli myös perustamassa lyhytikäiseksi jäänyttä Osuusliike Kokkolan Elantoa 1916. Valtiopäiville ensimmäiseen yksikamariseen eduskuntaan Pohjanpalo valittiin Suomalaisen puolueen vaalilistalta 1907–09. Kokkolan kaupunginvaltuustossa hän oli 1911–13 ja 1919–24. Hän kuului myös kansakoulun johtokuntaan. Hän toimi kokoomuksen Kokkolan osaston puheenjohtajana sen perustamisesta lähtien.

Suomenkielisten tunnetuin vaikuttaja nautti luottamusta myös Ykspihlajan työväestön keskuudessa. Tehtaan johtajana hän pyrki toimimaan työväen hyväksi. Yhtiön työntekijöillä oli oma eläke- ja sairausvakuutuskassa, yhtiö rakennutti työntekijöilleen asuntoja, järjesti työväelle lukusalin sekä avusti ammattiosaston työväentalon rakentamisessa. Osallistuivatpa Pohjanpalot työväen vappumielenosoitukseenkin Kokkolassa 1906.

Pohjanpalo toimi tarmokkaasti Ykspihlajan sataman kehittämiseksi ja oli useita vuosia satamajohtokunnan puheenjohtaja. Viimeisinä vuosikymmeninään hän toimi aktiivisesti Kokkolan–Suolahden rautatiehankkeen puolesta. Pohjanpalo oli myös Keskipohjalaisten klubin perustajajäsen ja jäsen Keski-Pohjanmaan suojeluskuntapiirin piiriesikunnassa. Vapaussodan aikana hän oli Kokkolan piirin sotasaalisvaraston hoitajana.

Tuomas Pohjanpalo oli perusluonteeltaan ystävällinen ja hyväntahtoinen. Hän oli myös sanavalmis humoristi, vilkas ja iloinen seuraihminen. Pohjanpalon kuoleman jälkeen perustettiin hänen nimikkorahastonsa, jonka varat myöhemmin luovutettiin Keski-Pohjanmaan maakuntaliiton hallintaan. Hänelle myönnettiin 4. luokan Vapaudenristi. Talousneuvoksen arvonimen hän sai 1931 ensimmäisenä Suomessa.

Vanhemmat

Vanhemmat lukkari Johan Friis (myöhemmin Pohjanpalo) ja Katariina Margareeta (Kaisa) Iso-Pöntiö

Puoliso

Puoliso Kalajoella 7.8.1884 Nena Merenoja, synt. 30.6.1860 Kalajoki, kuollut 6.1.1943 Kokkola, vanhemmat talollinen, valtiopäivämies Jaakko Merenoja ja Lusina Helander