Einari Peura oli jo koulupoikana innolla mukana synnyinkaupunkinsa Oulun NMKY-toiminnassa. Valmistuttuaan ylioppilaaksi Oulun suomalaisesta lyseosta vuonna 1920 Peuran kiinnostus suuntautui teologiaan, ja hänet vihittiin papiksi vuonna 1925. Opinnot jatkuivat, ja Peura suoritti vuonna 1927 kasvatusopillisen tutkinnon ja kuusi vuotta myöhemmin pastoraalitutkinnon.

Peura toimi aluksi Oulun papiston apulaisena ja sotilaspastorina Riihimäellä. Sittemmin hän oli erilaisissa papin tehtävissä Iissä, Rantsilassa, Kemin maalaiskunnassa ja Pelkosenniemellä, jonka kirkkoherraksi hänet valittiin vuonna 1934. Vuonna 1936 hän astui vastaavaan virkaan Sievissä. Kun Oulaisten kirkkoherran virka tuli auki Paavo Martikaisen pitkän kauden jälkeen, Peura asettui ehdolle ja sai ylivoimaisesti suurimman ääniosuuden. Muutto Oulaisiin tapahtui vuonna 1939. Sotavuosina Peuran toimenkuvaan kuului myös Oulaisissa toimineen sotasairaalan pastorin työ.

Rovastin arvon vuonna 1951 saanut Peura teki opintomatkan Viroon ja puhujamatkat Norjaan ja Yhdysvaltoihin. Laajan seurakunnan kirkkoherran viranhoidon ohella hän osallistui aktiivisesti moniin yhteiskunnallisiin luottamustehtäviin. Peura oli mm. vuosina 1948–1950 kunnanvaltuuston jäsen. Hän toimi kirkonkylän kansakoulun johtokunnan ja Oulaisten yhteiskoulun vanhempien neuvoston puheenjohtajana. Hän työskenteli myös vuosia yhteiskoulun uskonnon opettajana (oto).

Peuran hengellinen koti oli lestadiolaisessa uusheräyksessä. Hän kuului vuodesta 1926 Suomen Lestadiolaisen Lähetysyhdistyksen johtokuntaan ja toimi pitkään sen puheenjohtajana. Yhdistyksen lehti ilmestyi ensin Huutavan äänen, vuosina 1939–1940 Kolkuttajan ja siitä eteenpäin Vartijan äänen nimellä. Einari Peura hoiti lehden päätoimittajan postia vuosina 1927–1928 ja 1939–1953.

1950-luvulla syntyi Einari Peuran johdolla uudenheräyksen vanhan pietistisen perinteen ja osaksi helluntailaisuudesta saatujen vaikutteiden pohjalta pieni oppositioryhmä, jota ryhdyttiin kutsumaan peuralaisuudeksi tai suunnan toimittaman lehden mukaan Kolkuttaja-suunnaksi. Kolkuttaja-ryhmä jakautui vuonna 1960 kahtia varsinaiseen peuralaisuuteen, jota johti Einari Peuran kuoltua hänen veljensä kenraali Eskil Peura sekä kontiolaisuuteen, joka sai nimensä saarnaaja Heikki Kontiosta. Peuralaisuus on vaipunut historiaan, mutta kontiolaisuus sinnitteli hengissä 2000-luvulle tultaessa.
Kotiseuroja pidettiin ainakin Sodankylässä, Pyhäjoella ja Noormarkussa. Kolkuttaja-lehden taustayhteisön Lahden seudun lestadiolaisen lähetysyhdistyksen toiminta loppui jo vuonna 1976.

Lehtikirjoittelun ohella Peuran kynästä oli lähtöisin useita teoksia. Kuva ja Sana Oy kustansi vuonna 1945 ”Siunaava käsi” -nimisen 87-sivuisen kirjan, joka ilmestyi kolme vuotta myöhemmin Peuran itsensä kustantamana ja Yrjö A. Nummen kääntämänä englanniksi nimellä ”Blessing hand”. Vuonna 1947 Peura puolusti Oulun hiippakunnan synodaalikokouksessa ansiokkaasti synodaalijulkaisuaan ”Armolahjat ja seurakuntavirat Paavalin mukaan”. Viisi vuotta myöhemmin rovasti Peura määrättiin Oulussa jälleen pidettävän synodaalikokouksen viralliseksi opponentiksi.

Peura kokosi Oulaisten kirkon 200-vuotisjuhlia varten vuonna 1953 juhlakirjan, jonka sivuilla käsiteltiin niin kirkkorakennuksen kuin seurakunnan historiaa. Hän sopi myös laajemman seurakuntahistorian laatimisesta ja aloitti työnkin, mutta urakka keskeytyi kuolemaan. Vuonna 1953 ilmestyi myös 13-sivuinen ”Tulinen hiili: muutamia ajatuksia syntien sovituksesta ja Herran työstä”.

Einari Peuran varhaisimmat kirjalliset harrastukset kytkeytyivät Märta Edqvistin ”Lapin profeetta Lars Levi Laestadiuksen elämä ja toiminta” -teoksen suomentamiseen vuonna 1933. Vuonna 1953 Peura toimitti teoksen ”Vanhimman ääni: murusia Laestadiuksen kirjoituksista vuoden jokaiselle päivälle” ja kaksi vuotta myöhemmin ”Kilvoituksen tien”. Sen kustansi lestadiolainen lähetysliitto.

Rovasti Peuralla oli suuret ansiot Oulaisten hautausmaa- ja sankarihauta-alueiden kauniiseen kuntoon saattamisessa, mutta kuten Pyhäjokiseudun muistokirjoituksessa todettiin: ”Ennen kaikkea hän oli väsymättömän uuttera sananjulistaja, joka itseään säästämättä hoiti Jumalalta saamaansa leiviskää.”

Puoliso

vuodesta 1929 Kerttu Katri Raunio (1907–1972)

Lähdeluettelo

  • Rovasti Einari Peura 50-vuotias – Kalajokilaakso 7.10.1952.
  • Kuolleita rovasti Einari Peura – Liitto 2.9.1955.
  • Rovasti Einari Peura kuollut – Kalajokilaakso 2.9.1955.
  • Rovasti Einari Peura kuollut – Pyhäjokiseutu 8.9.1955.
  • Harri Turunen, Oulaisten historia. Oulainen 1986.
  • Jouko Talonen, Lestadiolaisuuden hajaannukset [http://www.teolinst.fi/luennot/files/jt000308.html, toimimaton linkki].