Daniel Pesu syntyi 10.12.1891 Sortavalassa. Hän kävi Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulua Helsingissä vuosina 1913–1916, opiskeli Albert Gebhardin johdolla ja oli muun muassa taidemaalari Berndt Lagerstamin yksityisoppilaana. Valmistuttuaan hän toimi Sortavalan lyseon piirustuksen opettajana lukuvuonna 1919–1920.

Talvisodan jälkimainingeissa Pesu joutui lähtemään evakkoon kotiseudultaan. Hän muutti Limingan kautta Tyrnävälle, missä hän asettui Ojakylän Kankaan taloon, josta hän sai työtilat talon vanhalta puolelta. Daniel Pesu oli uuttera taiteilija: hän maalasi elämänsä aikana joidenkin arvioiden mukaan 15 000–18 000 työtä. Hänen tuotteliaisuutensa selittyy osin sillä, että hän elätti taiteellaan viisilapsisen perheensä tehden tilauksesta muun muassa pihapiirikuvia. Tyrnävällä asuessaan hän ehti tiettävästi maalata liki kaikki Tyrnävän jokivarren talot.

Pesu palasi maalauksissaan koko elämänsä ajan kotiseudulleen Karjalaan ikuistaen töihinsä runsaasti luovutetun Karjalan alueen ja Laatokan maisemia sekä Sortavalan kaupunkinäkymiä. Teoksiaan hän maalasi niin muistikuvien kuin valokuvienkin avulla. Pesun maalauksissa vallitsee yleensä valoisa ja optimistinen tunnelma. Karjalan maisemien lisäksi hän maalasi myös henkilökuvia, asetelmia sekä joitakin kuvia lintukirjoihin. Pesun julkisia töitä ovat Harlun kirkon alttaritaulu vuodelta 1928 ja Laatokka-aiheinen öljymaalaus, joka sijaitsee Helsingissä Karjalatalon Sortavala-salissa.

Luonto oli aina Pesun sydäntä lähellä. Taiteilija olikin innokas kasvien kerääjä ja lintujen tutkija. Lisäksi hän harrasti musiikkia ja kirjoitteli kielellisesti lahjakkaana miehenä runoja ja ajatelmia. Vuonna 1947 Tyrnävällä syntyivät esimerkiksi sellaiset mietelmät kuin ”Päivän poltetta yökin yskii” ja ”Kun kevyesti kuorman kantaa, jää painolastit paperille”.

Daniel Pesu muutti vuonna 1948 Kempeleeseen rautatieasemaa vastapäätä sijaitsevaan maamiesseuran taloon eli ns. Vanhaan meijeriin, jossa hän ehti asua kahdeksan vuoden ajan. Pesu jatkoi maalaamista aivan elämänsä viime tunteihin saakka, kunnes viimein lopetti sanoen ”enkä mie ennää jaksakaan”. Daniel Pesun hauta sijaitsee Oulun hautausmaalla.

Puoliso

Lempi Pesu

Lähdeluettelo

  • Manninen, Anja: Kesäpäiviä kauniissa Karjalassa. Suomenmaa 3.3.1997.
  • Ollila, Timo: Karjalasta keramiikan kautta Kapernaumiin: taidenäyttelyjä Kempeleessä. Kaleva 25.3.1997.
  • Matinolli, Kyllikki & Asunmaa, Martti: Merestä noussut maa: Tyrnävä 1800–2000. 2005.
  • Jaakola, Maija: Daniel J. Pesu – Kotiseutu Karjalassa ja Kempeleessä. Kempeleen Kurpponen 2007.