Suomen viimeinen torivalokuvaaja Valto Pernu syntyi Iijoen rannalla 24.2.1909. Valton isä, talollinen Kalle Pernu, toivoi pojastaan maanviljelyksen jatkajaa, mutta tämä halusi valokuvaajaksi. Ensimmäisen kameransa Valto rakentelikin jo 14-vuotiaana ja alkoi kuvata ihmisiä.

Valto asui talvet syntymäkodissaan Iissä. Kesäisin hän kiersi polkupyörällä Suomea kameransa kanssa aina Imatraa ja Petsamoa myöten. 1940-luvun lopulla hän keskitti kuvaustoimintansa Rovaniemelle, missä hänet tunnettiin torivalokuvaaja Linssinä. Valton kuvausteltta nökötti Rovaniemellä ensin vanhalla torilla Valtakadun pohjoispäässä, sittemmin linja-autoaseman vieressä yhteensä liki 40 vuotta. Viimeiset kuvansa Valto otti vuonna 1985, vain vuotta ennen kuolemaansa.

Valto Pernu oli ennen kaikkea ihmisten valokuvaaja; hyvin harvoin talo tai maisema sellaisenaan riitti hänelle valokuvan aiheeksi. Hän kuvasi keskeisen osan parhaista kuvistaan 1920-luvun lopulla ja 1930-luvulla kotiseudullaan Iissä ja kiertäessään ympäri Suomea. Iissä hän kuvasi nähtävästi lähinnä kouluissa, hautajaisissa ja juhlissa. Valto otti tai otatti myös itsestään kymmenittäin valokuvia uransa kaikissa vaiheissa. Vaikka Valto pysyi ikänsä poikamiehenä, niin kuvissa hänellä on usein naiskauneutta kummassakin kainalossa.

Valto kuvasi pääosan tuotannostaan itse kehittämällään tekniikalla filmin asemesta valokuvapaperille. Kun kuva oli otettu, saatiin kehittämisen, kiinnittämisen ja huuhtelun jälkeen tulokseksi paperinegatiivi, joka piti sitten kuvata uudelleen ja toistaa kehitysprosessi. Tämän jälkeen käytettävissä oli normaali positiivikuva. Torikuvauksessa lienee ollut eduksi, että asiakas sai valmiin kuvan mukaansa eikä kuvia tarvinnut lähetellä jälkikäteen. Valto Pernun jäämistöstä löytyi noin tuhannen paperinegatiivin ja -positiivin lisäksi myös parisataa lasinegatiivia. Lasinegatiivit ovat valtaosin peräisin 1930-luvulta.

Ikääntyessään Valto Pernu ryhtyi myös maalaamaan myyntiin tauluja, jotka kuvasivat useimmiten Lapin luontoa. Vanhimmat signeeratut maalaukset ovat 1970-luvun alkupuolelta. Talvisin Valto maalasi tauluja ja valmisti matkamuistoesineitä, pieniä peikko-otuksia, kotonaan Iissä ja myi niitä kesäisin kuvausteltallaan.

Valto Pernu eli erittäin niukasti ja säästäväisesti vaatimattomissa oloissa. Hänen varakkuutensa paljastuikin vasta kuoleman jälkeen. Valto omisti Iissä metsäpalstan ja oli eläessään harrastanut osakesäästämistä. Hän testamenttasi omaisuutensa nimeään kantavalle säätiölle. Valto Pernun säätiön tarkoitus on vaalia ja esittää perustajansa taidetta sekä edistää ja tutkia taidetta, talonpoikaisperinnettä ja luonnonsuojelua siinä ympäristössä, missä Pernu kasvoi ja vaikutti. Valto Pernun toiveiden mukaisesti hänen metsänsä säilytettiin luonnontilaisena tuleville sukupolville.

Valton toriteltta ja suuri osa hänen tuotannostaan on esillä ja tallessa Lapin maakuntamuseossa. Valton valokuvia nähtiin ensimmäisen kerran näytteillä vuonna 2005, kun Lapin maakuntamuseon tuottama Petsamon-retken valokuvista koottu näyttely ”Polkupyörällä Petsamoon” oli esillä muun muassa Iin Haminan koululla.

Vanhemmat

maanviljelijä Kalle Heikinpoika Pernu ja Jenni Eufimia Virkkula

Lähdeluettelo

  • Vasama, Veikko: Valto Pernu, ihmisten kuvaaja. Raito : maakunnallinen museolehti 2003: 2, s. 9-10
  • Takaluoma, Leena: Polkupyörällä Petsamoon. Rantapohja 29.6.2006, s. 8
  • Valto Pernu: pohjoisen valokuvaaja. Valto Pernun säätiö. 2006