Kokkolalaisen kauppiaan pojasta tuli ylioppilas 1717. Hän opiskeli Upsalassa, jolloin hän solmi koko elämän kestäneen ystävyyden siteen pappi ja koulumies Juhana Wegeliuksen (1693–1764) kanssa. Heitä yhdistivät samanlaiset nuoruuden kokemukset ja niiden pohjalta muovautunut elämänkatsomus. Ystävänsä hautajaisissa Pazelius piti ruumissaarnan.

Pazelius toimi Kokkolan pedagogion rehtorina 1724–29. Papiksi hänet vihittiin 1725, ja hänet valittiin Kokkolan kirkkoherraksi 1729. Kälviän kirkkoherra hänestä tuli 1739, ja hänet nimitettiin myös pitäjän ensimmäiseksi koulumestariksi. Hänen aikanaan seurakunnassa vaikuttivat uskonnollista liikehdintää synnyttäneet Erikssonin veljekset. Vuonna 1753 Pazelius perusti neljän talollisen kanssa Kälviälle Keski-Pohjanmaan ensimmäisen jalorotuisten lampaiden siittolan ja kasvattamon. Limingan kirkkoherraksi hän siirtyi 1757, ja hän sai myös Limingassa seurakunnan palkkamaan koulumestarin. Kajaanin rovastikunnan lääninrovastina ja Limingan rovastina hän oli 1758–64.

Pazelius osallistui ensimmäisen kerran valtiopäiville 1738–39, joille hänet edustajakseen valtuutti Pohjanmaan kappalaisten lisäksi kahdeksan Länsipohjan kappalaista. Hänen valintansa johtui paljon yleisvaltakunnallisista seikoista, sillä hän oli lähettänyt vuonna 1736 Uppsalan tuomiokapitulille lausunnon uudesta kirkkolakiehdotuksesta. Hän korosti kappalaisten oikeuksia kirkkoherrojen mielivaltaa vastaan. Tosin kaikki kappalaiset eivät olleet Pazeliuksen takana ja kieltäytyivät myös maksamasta hänelle päivärahoja. Valtiopäivillä hän osallistui papinpalkkaussäännön laatimisesta käytyihin keskusteluihin. (Palkkaussääntö vahvistettiin vasta seuraavilla valtiopäivillä.) Pazelius kuului myös pöytäkirjadeputaatioon ja sen kolmanteen valiokuntaan, joka tarkasti muun muassa Turun tuomiokapitulin pöytäkirjat. Vaasan maakuntapäivillä 1742 hän edusti Kokkolan rovastikuntaa.

Pohjanmaan papistoa Vaasan rovastikuntaa lukuun ottamatta Pazelius edusti myös 1746–47, jolloin Suomen asiat saivat suurta huomiota osakseen. Tällä kerralla hän oli kirkkoherrojen edustaja. Hänen valintansa varmisti Kokkolan, Pietarsaaren ja Vaasan rovastikuntien jo valitseman ehdokkaan kirkkoherra Erik Falanderin sairastuminen. Pazelius kannatti lähinnä myssypuoluetta. Hän esitti valtiopäivillä mietintönsä Pohjanmaan taloudesta, muun muassa verotuksesta. Hänet valittiin valtiopäivillä Suomen asioita varten valittuun deputaatioon hyvän talouselämän tuntemuksensa vuoksi.

Tarmokkaiden ponnisteluiden jälkeen Pohjanmaa sai vuonna 1749 uuden verotusjärjestelmän. Pazelius oli selvittelemässä papinpalkkausasioita ja esitti Pohjanmaan papiston puolesta kamarikollegiossa useita muistioita. Hän lähetti valitsijoilleen toiminnastaan valtiopäivillä jatkuvasti selostuksia ja samalla joskus pyysi herrainpäivärahoja. Verotuskysymyksiin hän palasi vielä 1759, jolloin hän laati kihlakunnanoikeudelle laajahkon mietinnön Limingan verojärjestelmän epäselvyyksistä.

Pazelius oli kirjojen ystävä. Hänen oma kirjastonsa sisälti enimmäkseen 1500- ja 1600-luvulta peräisin olleita teoksia. Pazeliuksen kirjakokoelma lahjoitettiin 1890 Helsingin yliopiston kirjastolle. Hänen kuolinvuotenaan 1771 ilmestyi hänen suomentamansa Erik Pontoppidan katkismus, joka oli Spenerin katkismuksen lyhennys.

Vanhemmat

kauppias Henrik Henrikinpoika Pasanen ja Brita Olavintytär Sand

Puoliso

Margaretha Forselius, syntynyt 4.12.1697 Yliveteli, kuollut 26.1.1781 Liminka, vanhemmat Ylivetelin kappalainen Elias Forselius ja Katarina Mullovius