Johannes Gideon eli Hannes Paaso syntyi 12.3.1908. Hän vietti lapsuutensa Kuivajokivarren Mikkolan talossa ja Veskan kruununtorpassa. Kansakoulua hän kävi vajaan neljän vuoden ajan 14 kilometrin päässä Jokikylässä.

Vuonna 1928 Hannes Paaso avioitui Ruusa Lohen kanssa. He asettuivat asumaan Mikkolan taloon, jonka he jakoivat Hanneksen veljen kanssa, ja ryhtyivät viljelemään maata. Pariskunnalle syntyi kahdeksan lasta. Tilasta ei saatu kaikille asukkaille elantoa, joten Hannes opiskeli Helsingissä uunimuurarin ammatin ja toimi sen jälkeen myös muurarina Iijokivarren pitäjissä.

Sodan aikana Paaso ei kivulloisuutensa vuoksi ollut rintamalla vaan palveli kotirintamatehtävissä muun muassa kansanhuollon johdossa. Vuosi 1941 oli hänelle murheellista aikaa, sillä tuona vuonna sekä vaimo että yksi lapsista kuolivat. Samana kesänä Mikkolan tilan navetta paloi. Koti jäi autioksi, kun vanhimmat lapset lähtivät syksyllä kouluun ja asuntoloihin ja nuoremmat hajaantuivat sotalapsiksi ruotsiin, tädin perheeseen ja adoptoiduksi Helsinkiin. Viiden leskeysvuoden jälkeen Paaso avioitui karjalaisen evakkoperheen vanhimman tyttären Sylvi Kaasalaisen kanssa ja ryhtyi asuttamaan hänen kanssaan jälleen Mikkolan tilaa.

Vuodesta 1942 vanhoillislestadiolaisena maallikkosaarnaajana toiminut Paaso lähti mukaan myös yhteiskunnalliseen toimintaan. Aluksi hän vaikutti kunnallispoliitikkona mutta siirtyi pikkuhiljaa maakunnallistenkin tehtävien pariin. Paaso toimi lukuisissa luottamustehtävissä; hän oli esimerkiksi silloisen Kuivaniemen kunnan kunnanvaltuuston puheenjohtaja sekä jäsenenä muun muassa Rantakairan Sähkö Oy:n johtokunnassa, Pohjolan Sanomien hallintoneuvostossa sekä Pohjois-Pohjanmaan maakuntaliiton hallituksessa.

Kunnallisista ja maakunnallisista tehtävistä Paaso siirtyi valtakunnanpolitiikkaan. Vuonna 1958 hän tuli valituksi kansanedustajaksi. Eduskunnassa hän vaikutti maalaisliiton, vuodesta 1965 keskustapuolueen, edustajana kaikkiaan kolme kautta vuosina 1958–1970. Kansanedustaja-aikanaan hän kuului kahdeksaan valiokuntaan, muun muassa perustuslakivaliokuntaan, talousvaliokuntaan ja kulkulaitosvaliokuntaan. Vuonna 1962 hän toimi presidentin valitsijamiehenä. Paasolle myönnettiin kunnallisneuvoksen arvonimi vuonna 1967.

Hannes Paaso oli hyvin kiinnostunut kotiseutunsa historiasta; hän oli esimerkiksi opiskellut itsekseen ja Uppsalan yliopiston kurssilla vanhan ruotsin, jotta pystyisi kääntämään vanhoja asiakirjoja. Hän myös tallensi vanhojen ihmisten haastatteluja. Kotiseutuinnostuksen tuloksena häneltä syntyi kirja Kalastuksesta kuningasvallan aikana. Vuonna 2007 Hannes Paason poika Erkki Paaso toimitti isänsä laajasta kirjallisesta jäämistöstä teoksen Kuivaniemi: Kylästä kunnaksi, kappelista seurakunnaksi.

Hannes Paaso kuoli 6.5.1970, vain runsaat neljä kuukautta kansanedustajan uransa päättymisen jälkeen.

Vanhemmat

maanviljelijä Eino Paaso ja Emmi Ellilä

Puoliso

  1. Ruusa Lohi
  2. Sylvi Kaasalainen

Lähdeluettelo

  • Eduskunta, Kansanedustajat 1907–
  • Huovinen, Pertti: Parikymmentä kansanedustajaa Rantapohjan alueelta. Rantapohja 26.4.2007, s. 12
  • Sata vuotta Hannes Paason syntymästä. Rantapohja 18.3.2008, s. 4
  • He edustavat meitä: kansanedustajat kertovat itsestään. 1966