Adolf Olkkonen toimi Suomalaisen puolueen kansanedustajana 1907–1908, Haapajärven kunnankirjurina ja kirjanpitäjänä 1901–1905, kunnankirjurina (kunnansihteerinä) 1916–1947, Haapajärven kunnan rahastonhoitajana 1911–1917 ja 1923–1926, lainajyvästön hoitajana 30 vuotta vuodesta 1903 lähtien, kirkonisäntänä 1909–1913 ja aluekassanhoitajana vuodesta 1926 lähtien. Kunnankirjuriksi 1901 valittu itsellinen Adolf Olkkonen valittiin myös kunnallislautakunnan esimieheksi, mutta valinta jouduttiin peruuttamaan, sillä Olkkonen oli liian nuori toimeen. Kuntakokous olisi kuitenkin halunnut pitää hänet, koska pöytäkirjan mukaan ”toista niin sopivaa ja asioihin perehtynyttä miestä kuin Olkkonen on aivan mahdoton saada”.

Vuoden 1905 suurlakon kiihtyessä Olkkonen erotettiin kuntakirjurin tehtävästä syytettynä mm. siitä, että hän oli ”Boprikoffin palvelija” ja suomettarelainen. Olkkonen suhtautui asiaan rauhallisesti, eikä hänen jälkeensä enää valittu uutta kuntakirjuria, vaan tehtävät siirtyivät kunnallislautakunnan esimiehelle.

Kuntakokouksen puheenjohtajana Olkkonen toimi 1908–1910, ja kunnallislautakunnan esimieheksi hänet ”täysi-ikäisenä” valittiin 1911. Vuodesta 1913 julkaistiin jo ensimmäinen kirjapainotyönä valmistunut, Olkkosen laatima Haapajärven kunnan kunnalliskertomus. Kunnansihteeri esittää siinä kritiikkiä kunnan rahavarojen käytöstä: ”Tuloista ja menoista ei ole saatu mitään yleisempää kokonaisuutta, jonka vuoksi esimerkiksi sen seikan tutkiminen, mitenkä vahvistettu meno- ja tuloarvio on toteutunut on ollut kokonaan mahdotonta.”

Merkittävän päivätyön Haapajärven kunnan olojen kehittämiseksi tehnyt Adolf Olkkonen erosi kunnansihteerin virasta 31 palveluvuoden jälkeen täyttäessään 70 vuotta. Olkkonen asui ensin kunnantalolla, mutta hankki melko pian asunnokseen Huhtala-nimisen palstatilan Siiponkoskelta.

Palstatilallinen Aate Olkkonen osallistui suomettarelaisena ensimmäisiin eduskuntavaaleihin 1907 ja tuli valituksi ylivieskalaisten listan ensimmäiseltä vaalisijalta. Listan iskulauseena vaalilipussa oli ”Suomalaisuus voittoon; kansa raittiiksi”. Haapajärven kotiseutuarkistossa on Olkkosen edustajakauden puheita, joissa hän selvittää seikkaperäisesti asioiden käsittelyjärjestystä eduskunnassa. Suomalaisella puolueella oli eduskunnan 200 paikasta kuusikymmentä. Äänestäjilleen Olkkonen on kertonut, että ”Suomalainen puolue vaalitaistelusta ja eduskunnan kokoonpanosta päättäen on osoittautunut enemmän maalaispuolueeksi kuin konsanaan mikään muista puolueistamme”. Kansanedustaja Aate Olkkonen luotti eduskunnan kykyyn ajaa kansan asioita, vaikka vallassa ollut ”yläluokka” pitikin suurta ääntä eduskunnan kykenemättömyydestä.

Kansan ”syvien rivien” asioista Olkkonen mainitsee alulle saatettuina

  • terveellisten isänmaanystävien tunnustuksen saaneen kieltolain
  • tie- ja kyytiasetukset
  • kunnallisen äänioikeuden
  • vuokralain
  • pappien palkkauksen järjestämisen
  • suomenkielisen kirjallisuuden kohottamisen.

Ensimmäinen eduskunta hajotettiin 4.4.1908, ja uuteen eduskuntaan Olkkonen ei tullut valituksi. Aate Olkkosen työpaineet olivat talvi- ja jatkosodan aikana valtavat, sillä normaalien kuntarutiineiden lisäksi kunnan tehtävänä oli huolehtia siirtoväestä ja kansanhuollosta. Myös rintamalla olevien miesten omaisten huolto lisäsi kunnansihteerin tehtäviä. Esimerkiksi jokaisen miehen sotakuukausipalkkojen anomukset Olkkonen kirjoitti koneella, ja työhön piti käyttää runsaasti vapaa-aikaa. Sotavuosina Huhtalasta näkyi valo pitkään illalla, kun Olkkonen palveli kuntalaisiaan ja hoiti sairasta vaimoaan.

Adolf Olkkoselle myönnettiin kunnallisneuvoksen arvonimi 1937.

Vanhemmat

talollinen Thomas Olkkonen ja Kaisa Lisa Alaparkkila

Puoliso

Haapajärvellä 21.7.1899 Lydia Sakarintytär Junttila, syntynyt 27.5.1869 Oulu (muuttanut lapsena Kalajoelle) , kuollut 8.1.1943 Haapajärvi, vanhemmat leipuri Sakari Jaakonpoika Junttila ja Anna Rummukainen