Talon­poi­kais­per­hee­seen syn­ty­nyt Juho Kustaa Oksa muut­ti per­heen­sä mu­ka­na 1860-luvun kato- ja näl­kä­vuo­si­na Tam­pe­reel­le. Sa­mal­la per­heen elin­kei­no muut­tui teh­das­työk­si. Juho Kustaa­kin jou­tui ot­ta­maan jo 9-vuo­tiaana osa­vas­tuun per­heen toi­meen­tu­los­ta työs­ken­te­le­mäl­lä puu­vil­la­teh­taas­sa.

Opin­haluinen poika sai tyydytettyä tiedon­janoaan tehtaan ilta- ja pyhä­koulussa. Oma­toi­mi­nen ja ah­ke­ra opis­ke­lu pal­kit­tiin vuon­na 1879, kun Juho Kustaa hyväk­syttiin opis­ke­li­jaksi Jyväs­kylän se­mi­naa­riin. Se­mi­naa­ria joh­ti tuol­loin tun­net­tu kou­lu­mies ja his­to­rian­tut­ki­ja Karl Gabriel Leinberg. Opet­ta­ja­kun­taan kuu­lui­vat muun muas­sa re­von­lah­te­lais­läh­töi­nen suo­men kie­len leh­to­ri Jaakko Länkelä ja mu­sii­kin leh­to­ri Erik August Hagfors, joka in­nos­ti Oksan mu­siik­ki­har­ras­tus­ten pa­riin.

Juho Kustaa Oksa valmistui kansakoulunopettajaksi hyvin todistuksin keväällä 1883. Ensimmäinen työpaikka löytyi Karjalan Kannakselta Kivennavan Pamppalan kansakoulusta. Kolme vuotta myöhemmin Oulaisten kunta etsi opettajaa syksyllä 1886 avattavaan kirkonkylän kansakouluun. Virka kiinnosti kuutta hakijaa, joista koulun johtokunta päätyi yksimielisesti Juho Kustaa Oksaan.

Koulutoiminnan alkuvuosina Oksa joutui tekemään runsaasti asen­ne­kas­va­tus­ta. Oulaisissa oli yhä runsaasti kansakoulun vastustajia, mistä kertoivat kansa­kou­lusta käytetyt halven­tavat nimitykset Pötkälä ja Pättiälä. Keväällä 1887 Oksa arvioikin: ”Kansakoulun harrastus ei vali­tettavasti ole yleinen paikka­kunnalla pääasiallisesti tietä­mättö­myyden ja turhain ennakkoluulojen tähden.” Laajempaa kannatusta kansakoulu alkoi saada vasta 1900-luvun alussa. Matkanivan koulu aloitti toimintansa vuonna 1900 ja kirkonkylän seudun toinen koulu, Jauhinkankaan koulu, vuonna 1910.

Opettajan toimeentulo koostui rahapalkan ohella monenlaisista luontaiseduista. Vuonna 1906 julkaistun matrikkelin mukaan Juho Kustaa Oksa, joka oli tuolloin yhä kirkonkylän koulun ainoa opettaja, kuittasi rahapalkkaa 500 markkaa. Muihin etuihin kuuluivat laidun yhdelle lehmälle, hehtaari peltoa ja 3 060 kiloa heiniä. Bruno Manner on muistellut ”Oksan koulun” ulkoisia oloja:

”Koulusalin ikkunat olivat suuria ja niitä oli kolmella seinällä. Päivänvaloa kyllä riitti. Pimeänä aikana paloi kaksi suurta öljylamppua. Lamppujen kunnostamisen hoiti opettaja. Lämmitystä varten oli ovensuuseinällä kaksi peltikuorikakluunia. Koulun lämmityksestä, puiden kannosta sisälle ja juomavedestä huolehtivat järjestäjät. Niitä oli aina kaksi, vuoroviikoittain tytöt ja pojat. Veden haku talvella oli vaarallista, sillä kaivo, josta vesi otettiin, oli aukon seutuvilta aina hirmuisen liukkaassa jäässä. Siitä otettiin myös vesi opettajan lehmille. Vesi oli ruosteista, mutta sitä juotiin, kun janotti.”

Oksa piti kansakoulunopettajaseminaarin jälkeen yllä ammatillisia valmiuksiaan suorittamalla erilaisia yliopistollisia kursseja. Vuonna 1892 hän osallistui veistokurssille, jolta saamiaan oppeja ja taitoja hän hyödynsi sittemmin kouluttamalla uusia käsityönopettajia kansakoulujen tarpeisiin.

Leipätyönsä ohessa Juho Kustaa Oksan kiinnostus ja innostus suuntautui lähes käsittämättömässä laajuudessa niin sivistykselliselle, taloudelliselle, kunnalliselle kuin seurakunnalliselle alalle. Kunnallisiin luottamustoimiin kuuluivat jäsenyydet kunnanvaltuustossa ja Jauhinkankaan koulun johtokunnassa. Vuosina 1888–1899 ansiolistaan liittyi myös kirjastonhoitajan toimi. Seurakunnan hallinto tuli tutuksi kirkkoraadissa, kirkkovaltuustossa, diakonaattitoimikunnassa ja lukuisissa muissa toimikunnissa. Oksa hoiti ajoittain kanttori-urkurin virkaa, ja olipa hän kerran ehdolla kirkkoväärtinkin tehtävään. Hän kirjoitti myös Oulaisista uutisjuttuja Oulussa ilmestyviin lehtiin.

Yhdistys- ja harrastusrintamalla miehen suurin mielenkiinto kohdistui aluksi kuorotoimintaan, torvisoittoharrastukseen sekä raittius- ja nuorisoseuratyöhön. Oksa oli perustamassa ensin Koe- ja myöhemmin Soihtu IV -nimistä raittiusyhdistystä sekä Oulaisten ja Piipsjärven nuorisoseuroja.

1900-luvun alkukymmenillä kuvaan astuivat yleishyödylliset, taloudelliset ja osuustoiminnalliset yhteisöt. Oksa antoi oman panoksensa muun muassa Oulaisten maamiesseuran, sonniyhdistyksen, säästöpankin ja osuuskaupan toimintaan. Niin ikään hänen nimensä liittyi Kansallis-Osake-Pankin Oulaisten konttorin ja Oulaisten ym. kuntien tuberkuloosin vastustamisyhdistyksen toimintoihin. Koettuaan hengellisen herätyksen Oksa oli näkyvästi mukana Oulaisten rauhanyhdistyksen työssä. ”Kun sattui jotakin huomattavampaa juhlatilaisuutta paikkakunnalla, ei tarvinnut kaukaa lähteä juhlapuhujaa etsimään, sillä opettaja Oksa oli taas ensimmäisenä asiassa”, kirjoitti Kaiku-lehti muistokirjoituksessaan. Kaiun tietojen mukaan Oksa oli ollut myös valtiopäivämiesehdokkaana.

Juho Kustaa Oksa rakennutti 1910-luvun puolivälissä kodikseen komean mansardikattoisen talon, Lepolan, joka tunnetaan nykyisin Penttilän talona. Oksa ei ehtinyt pitkään nauttia uudesta kodistaan, sillä hän kuoli keväällä 1921 kuukautta ennen 60-vuotissyntymäpäiväänsä. Kuolemaa seuraavana päivänä kirkonkylän kansakoululla järjestettiin vuositutkinto, johon ottivat osaa myös vajaat kaksi viikkoa aiemmin maan tasalle palaneen Jauhinkankaan koulun kaikki oppilaat. Lehtitietojen mukaan vuositutkinnosta muodostui tavallista juhlavampi, ”kun kuolinkellojen kajahdellessa vanhan opettajan muistoksi pidetyt puheet painoivat vakavan leimansa juhlaan”.

Aiemmin mainittu, Oksan oppilaisiin kuulunut Bruno Manner luonnehti Oksaa tunnolliseksi opettajaksi, jonka antaman opetuksen ansiosta monet jatkoivat oppi- ja ammattikouluissa ja menestyivät hyvin. Kaiku-lehden muistokirjoituksessa todettiin puolestaan: ”Rakkaudella ja kiitollisuudella häntä muistelevat sadat oppilaat, joiden mieliin hän on kylvänyt jumalanpelkoa, tiedon alkeita, rakkautta totuuteen, työhön ja kaikkeen hyvään.” Perustellusti helmikuussa 2005 käyttöön vihitty peruskorjattu ja laajentunut Oulaisten alakoulu sai nimekseen Juho Oksan koulu.

Puoliso

Lähdeluettelo