Iin Nybyn lasiruukin perustaja, porvari ja liikemies Johan Nylander, syntyi Oulussa vuonna 1742. Hän loi perustan huomattavalle varakkuudelleen toimimalla kauppiaana ja laivanvarustajana. Hän oli ensimmäisiä, jotka ymmärsivät hyötyä Pohjanmaan kaupunkien tapulioikeudesta: hän varusti yksin kolme laivaa ja oli osakkaana 17 laivassa, joilla vietiin pohjoisen tuotteita ulkomaille. Omilla veistämöillään Nylander rakennutti laivoja sekä omaan käyttöönsä että myyntiin.

1780-luvun alkuvuosina Johan Nylander perusti Iin pitäjään Olhavan eli Nybyn teollisuusyhdyskunnan. Hän oli saanut jo vuonna 1780 luvan perustaa lasitehtaan Oulun Toppilaan, mutta hanke raukesi muun muassa seudun metsävarojen riittämättömyyden vuoksi. Vuotta myöhemmin Nylander sai oikeuden perustaa Säynäjäoja-nimisen uudistilan Pohjanlahden rannalle Olhavanjokisuulle. Seuraavana vuonna hän sai luvan lasitehtaan perustamiselle. Tehdas nousi Olhavanjokisuulle nopeasti, ja lasinvalmistus aloitettiin vuoden 1784 lopulla. Tehdas tuotti päätuotteenaan vihreää ikkunalasia ja lisäksi käyttölasia, kuten tuoppeja, vaaseja, pulloja jne.

Nybyn lasitehdas oli aikoinaan varsin ajanmukainen. Tehtaan hyttimestarit ja lasinpuhaltajat olivat ulkomailta. Nylander perusti ruukkiinsa lasitehtaan lisäksi sahan, myllyn ja laivaveistämön. Jotta lasi saataisiin laivattua maailmalle, joutui Nylander kunnostuttamaan Iin ja Oulun välistä laivaväylää. Lisäksi hän rakennutti majakan, piirsi merikortin ja teki suunnitelman luotsilaitoksen perustamisesta. Lasiruukin ympärille kehittyi itsenäinen yhdyskunta, joka sai vuonna 1790 jopa oman järjestysoikeuden ruukkikäräjineen. Se oli myös oma seurakuntansa, jossa oli vuosina 1786–1803 oma pappi ja kirkko. Yhdyskuntaan kuuluivat myös koulu, apteekki ja synnytyshuone. Nybyn rälssitila oli aikoinaan Suomen pohjoisin ruukki ja samalla herraskartano. Lasintuotannon ohella Nylander raivasi myös viljelysmaata, ja hänen toimensa edistivät monella tapaa seudun maanviljelystä: hän toi seudulle niin uusia viljelystapoja kuin -kasvejakin ja lahjoitti paikallisille talonpojille esimerkiksi pellavan ja hampun siemeniä.

Nybyn lasitehdasta ja sen tuotantoa laajennettiin vuoteen 1794 saakka, jolloin Nylander luovutti sairautensa vuoksi tehtaan vävylleen Adolf Fahlanderille. Lasiruukki oli tuolloin maan huomattavin lasitehdas; työväkeä oli 91 henkeä, joista lasinpuhaltajia 15.

Kuningas Kustaa III myönsi Nylanderille hovineuvoksen (hovrådet) arvonimen vuonna 1788. Iissä puhuteltiin Nylanderia tämän jälkeen Olhavan hovrootiksi tai hourootiksi. Vielä nykyisinkin kutsutaan Iin seudulla hourootiksi sellaista, joka tekee jotain omituista, mitä muut eivät ymmärrä. Henkilönä hovineuvos oli nimittäin perimätiedon mukaan omalaatuinen ja oikukas. Isänä ja puolisona hän oli tiettävästi jopa ilkeä ja julma. Hän nai Margareta Kristina Nesslerin ja sai tämän kanssa yhdeksän lasta, joista viisi kuoli pienenä. Sara Wacklin kuvailee karrikoidussa kertomuksessaan ”Hovineuvos” Nylanderia eteväksi liikemieheksi mutta tunteettomaksi ja häijyksi ihmiseksi, joka esimerkiksi rankaisi lapsiaan pienimmistäkin rikkomuksista. Kerran hänen kerrotaan lukinneen kolme tytärtään koko päiväksi talonsa erääseen alakerran huoneeseen. Äiti ei uskaltanut vapauttaa lapsia, mutta rohkein tyttäristä kiipesi ikkunasta vapauteen; liiketuttavansa kanssa karanneen tyttärensä yllättänyt Nylander kysyi selitystä ja saatuaan kuulla tyttären olevan hakemassa ruokaa vankeudessa oleville sisarilleen kääntyi hän tuttavansa puoleen sanoen: ”Kaikista mun lapsistani tämä ainua on älykäs. Minä panin ne kaikki tänäpänä koetukselle ja toiset olisivat tuhmuudesta ehkä kuolleet nälkään, jos tämä ei olisi ollut toisia viisaampi.”

Hovineuvoksen kerrotaan pukeutuneen kuin köyhä maalaisukko ja syöneen ainakin kolme vuotta leivän asemesta pelkkää puhdasta, jauhamatonta ruista. Neuvoksen liiketuttavia oli tämän virttynyt vaateparsi naurattanut. Naureskelusta sydämistynyt Nylander päätti maksaa takaisin. Hän kutsui nämä pilkantekijät neuvotteluun Olhavaan ja tarjosi heille tapojensa vastaisesti monipuolisen aterian, ja vieraat olivatkin einehtineet hyvällä halulla. Jälkikäteen hovrootin kerrotaan paljastaneen tyytyväisille aterioitsijoille, että juhlaruoan tärkeimpänä ainesosana olivat olleet hänen ivatut vanhat housunsa, jotka oli kappaleiksi leikattuna keitetty rasvassa.

Liike-elämän saralla Johan Nylander joutui sittemmin vaikeuksiin ja muutti 1800-luvun alussa Tukholmaan, missä ryhtyi hän tutkimaan laivanrakennuksen teknisiä ja mekaanisia ongelmia. Olhavan hovrooti kuoli Tukholmassa 68-vuotiaana syrjäänvetäytyneenä, yksinäisenä ja katkerana miehenä.

Vanhemmat

kauppias Matts Nylander ja Margareta Lang

Puoliso

Margareta Kristina Nessler

Lähdeluettelo

  • Kansallisbiografia: Johan Nylander
  • Hyyryläinen, Toivo: Hourooti – legenda elää yhä. Rantapohja 14.11.1996, s. 11