Toimittaja Iikka Niemelä eli Tähystäjä oli tunnettu henkilö Kalevan lukijoiden keskuudessa 1930-luvulta 1950-luvulle. Hän syntyi 25.3.1888 Limingassa Virkkulan kylässä. Lapsena Niemelä oli vilkas ja terävä-älyinen vanhempiensa silmäterä. Hänen musikaaliset taipumuksensa tulivat esiin varhain, ja jo kansakoulussa hän esitti yksinlaulua joulu- ja kevättutkintotilaisuuksissa. Niemelä kävi Sortavalan seminaarin ja oli siellä useiden kuorojen vakinaisena tenorisolistina. Hän aloitti seminaarissa myös yksinlauluopinnot rouva Aino Jotusen johdolla. Rouva itse oli kuuluisan liminkalaisen laulajan Abraham Ojanperän oppilaita.

Valmistuttuaan seminaarista vuonna 1910 Niemelä matkusti Helsinkiin musiikkiopistoon ja sai jo samana syksynä Abraham Ojanperän suosittelemana opettajan paikan säveltäjä-opettaja Otto Kotilaisen viransijaisena. Ojanperä oli Iikka Niemelän laulunopettaja musiikkiopistossa, ja tämän johdolla hän opiskeli myös yksityisoppilaana. Musiikin ohella Niemelä oli kiinnostunut myös historiasta ja suoritti tutkinnot Suomen ja Pohjoismaiden historiassa.

Iikka Niemelän ensimmäinen varsinainen konsertti oli elokuussa 1913 Limingan nuorisoseurantalossa, jossa hän piti yhdessä Heikki Toppilan kanssa yhdistetyn laulu- ja lausuntaillan. Ilta oli menestys, ja sinne saapui väkeä monesta pitäjästä. Seuraavana vuonna hän piti Turun Akatemia-salissa ensimmäisen merkittävän konserttinsa, josta hän sai kiittäviä arvosteluja. Konsertin jälkeen New Yorkin suomalaisen teatterin johtaja tarjosi Niemelälle kiinnitystä johtamassaan teatterissa, mutta tämä kieltäytyi lähtemästä. Niemelä jatkoi konsertointiaan esiintymällä Oulussa vuonna 1915 ja Helsingissä vuonna 1917. Tuolloin Niemelän ystävä, opettaja ja hänen suuri ihanteensa Abraham Ojanperä oli jo kuollut.

Vuosina 1911–1913 Niemelä työskenteli opettajana Tampereella. Keväällä 1913 hän sai nimityksen vakinaiseksi opettajaksi Helsinkiin. Entiseen tapaansa hän jatkoi opintoja musiikkiopistossa opettajantoimensa ohella. Sittemmin Niemelä lähti jatkamaan lauluopintojaan Saksaan, jossa hän opiskeli vuosina 1921–1922 Leipzigin kuninkaallisessa konservatoriossa. Opiskeluaikanaan hän piti siellä myös konsertin.

Viimeiset opettajanvuotensa Niemelä oli Helsingissä Kallion kansakoulun poikaluokkien laulunopettajana. Tuosta virasta hän erosi elokuussa 1926 ja jättäytyi vapaaksi taiteilijaksi. Hän konsertoi ahkerasti kotimaassa ja käväisi laulamassa Tallinnassa ja Haaparannassakin; hän sai kiittäviä arvosteluja lyyrillisestä tenoriäänestään. Kuorolaulutoimintaan hän antoi myös oman panoksensa kotimaakunnassaan: 1930-luvulla hänellä oli kolme hyvin harjoitettua kuoroa, Ilveskorven, Limingan ja Kempeleen kuorot. Näiden kanssa hän kävi esiintymässä lukuisia kertoja Oulun radiossa. Musiikki oli Niemelälle sydäntä lähellä koko hänen elämänsä ajan, ja vielä vanhoilla päivilläänkin hän järjesti konsertteja kotiseudullaan.

Vuonna 1927 Iikka Niemelä aloitti kynähommat Kalevassa, kun lehden silloinen toimitusjohtaja palkkasi hänet toimittajaksi. Niemelä kiersi kolmen vuosikymmenen ajan maakuntaa pitkin ja poikin ja kirjoitti retkiensä tuloksena Tähystäjä-nimimerkillä lukemattomia eriaiheisia kirjoitelmia. Aluksi hänen juttujaan julkaistiin teemalla ”Pikajalalla pitäjiä pitkin”, ja myöhemmin, hänen siirryttyään polkupyörän selästä Kalevan omistaman Studebackerin kyytiin, puhuttiin voimavaunusta. Niemelän tähystykset olivat pikkutarkkoja kuvauksia sen ajan talojen ja torppien elämänmenosta. Yhteistä kaikille hänen kirjoittamille jutuilleen oli myönteisyys: ellei jututettavasta löytynyt riittävästi kehuttavaa, hän saattoi kiitellä tämän sukulaisia. Tähystäjä ei valikoinut sen kummemmin juttujensa aiheita eikä sopinut myöskään haastattelujaan etukäteen. Matkansa varrella hän pysähteli selvittämään eteen sattuneita mielenkiintoisia aiheita. Niemelä oli hyvin kotiseuturakas ihminen ja moni muista kylistä kertonut tähystys päättyi kuin varkain Liminkaan. Kalevan voimakas levikki maaseudulla lienee osaltaan ollut Tähystäjän ja hänen juttujensa ansiota. Lehtijuttujen ohella Iikka Niemelä kirjoitti historiallisen kolmiosainen kuvaelman ”Lakeuden menneisyyttä”, joka esitettiin liminkalaisin voimin maakuntajuhlilla kesällä 1957 Limingassa. Hänen kynästään lähti myös osuuskuntien ja seurojen historiikkeja.

Naimattomaksi jäänyt Tähystäjä eli värikkään ja paikoin uuvuttavankin elämän. Hän kuoli 77-vuotiaana vuonna 1965.

Lähdeluettelo

  • A. I.: Muistelemme ”Tähystäjää”. Rantalakeus 23.10.1985
  • A. I.: Muistelemme ”Tähystäjää”, osa II. Rantalakeus 6.11.1985
  • Turunen, Martti: Maakunnan talot ja torpat tutuiksi. Kaleva 5.6.1999

Katso myös