Viljo Mikkonen suoritti ylioppilastutkinnon Oulun Suomalaisessa Klassisessa Lyseossa vuonna 1910 ja aloitti opiskelun Helsingin yliopistossa. Kolme vuotta myöhemmin hän valmistui filosofian kandidaatiksi oppiaineinaan teoreettinen filosofia, praktillinen filosofia, Kreikan kirjallisuus sekä suomalainen ja vertaileva kansanrunouden tutkimus. Filosofian maisteriksi Viljo Mikkonen vihittiin kesäkuussa 1914.

Vuosina 1914–1918 Viljo Mikkonen toimi opettajana Karhumäen kristillisessä kansanopistossa Lapualla. Vapaussota-kansalaissotaan hän osallistui II krenatöörirykmentin Savon pataljoonan adjutanttina. Vuoden 1919 tammikuusta seuraavan vuoden toukokuun loppuun Mikkonen toimi suomen ja latinan kielen sekä historian ja filosofian alkeiden opettajana Raahen keskikoulun jatkoluokilla. Tästä toimesta hän siirtyi kesäkuussa 1920 Haapaveden Opiston johtajaksi.

Työtoimiensa ohella Mikkonen jatkoi opintojaan ja suoritti vuonna 1917 lyhyemmän kurssin seemiläisessä filologiassa. Vuoden 1921 lopulla hän sai päätökseen julkisen jumaluusopillisen pääsytutkinnon arvosanoilla

  • Vanhan testamentin eksegetiikka laudatur
  • Uuden testamentin eksegetiikka cum laude approbatur
  • kirkkohistoria laudatur
  • dogmatiikka ja siveysoppi laudatur
  • käytännöllinen jumaluusoppi lubentissime approbatur.

Mikkonen vihittiin papiksi tammikuussa 1922. Sittemmin hän suoritti vielä vuonna 1925 pastoraali- ja kasvatusopin sekä vuonna 1945 teologian kandidaatin tutkinnon. Rovastin arvo myönnettiin Viljo Mikkoselle vuonna 1947. Mikkosen vuosina 1929–1951 Tanskaan, Norjaan ja Ruotsiin tekemät monet opinto-, kurssi- ja kongressimatkat. Esimerkiksi vuonna 1929 Mikkoselle tarjoutui mahdollisuus vierailla noin kymmenessä kansanopistossa Ruotsissa ja Tanskassa.

Kansanvalistus ja Kirjasto -lehdessä julkaistussa artikkelissa Mikkonen kertoi matkan annista:
[

”Opintomatkamme loppuvaikutelmana tahdomme todeta, että puhtaastaan aatteellisessa suhteessa on Tanskalla kansanopistotyössä edelleenkin johto, mutta on työ Ruotsinkin kansanopistoissa siksi korkealla tasolla, että meillä on siinäkin paljon oppimista.”

]

Haapaveden Opiston johtajantoimessa Viljo Mikkosen pääasiallinen opetusvelvollisuus liittyi uskontoon, historiaan, kirjallisuuteen ja yhteiskunnallisiin aineisiin. Monipuolisen koulutuksensa ansiosta hän oli kysytty opettaja myös Haapaveden yhteiskoulussa vuosina 1921–1937 ja 1946–1948. Oppiaineina olivat uskonto, latinan kieli ja filosofia. Vuonna 1939 Mikkonen hoiti lyhyen aikaa Ylivieskan piirin kansakouluntarkastajan virkaa. Vuosina 1943–1945 hän oli virkavapaalla opistonjohtajan toimesta Kansanvalistusseuran sihteerin tehtävien vuoksi. Tähän työhön sisältyi Kansanvalistus ja Kirjasto -lehden päätoimittajuus, joten näinä vuosina oli ko. lehdessä runsaasti Mikkosen laatimia artikkeleita.

Mikkosen artikkeleita löytyy lisäksi muun muassa Kansanopisto-lehdestä, Kaltiosta ja Maaviestistä. Hän kuului jäsenenä myös vuonna 1948 ilmestyneeseen Haapavesi ennen ja nyt I -teoksen toimituskuntaan ja laati kirjaan luvun Haapaveden opistosta. Jo aikaisemmin oli ilmestynyt Mikkosen kirjoittama Haapaveden Osuuskaupan historia vuosilta 1915–1940. Mikkonen sepitti myös runoja, joita on luettavissa esimerkiksi Haapavesi ennen ja nyt III -kirjassa. Hänen kynästään ovat lähtöisin opiston 40-vuotisjuhlarunonkin seuraavat säkeet:

”Valomajakkana tietä näyttäen laitos tää on ollut suoja nuoruuden. Moni ensi kerran hengen silmillään näki tien tääl’ oikean ja määränpään. Täällä varmaan moni sana totuuden sydämestä lähtein löysi sydämen. Täällä aukes eteen aatteen maailmat, ihantehet jalot, onnen unelmat.”

Viljo Mikkoselle tarjoutui jo opiskeluaikana tilaisuus osallistua erilaisiin luottamustoimiin: Pohjois-Pohjalaisen osakunnan sihteeri hän oli 1912–1914 ja Filosofian yhdistyksen sihteeri 1913–1914. Sittemmin Mikkoselle kertyi runsaasti erilaisia paikallisia, alueellisia ja valtakunnallisia luottamustoimia eri elämänalueilla. Haapaveden seurakunnan kirkkoneuvoston jäsenenä hän toimi yli kolme vuosikymmentä. Talvisodan alla Mikkonen määrättiin kuuden kunnan (Haapavesi, Kärsämäki, Piippola, Pulkkila, Pyhäntä ja Kestilä) muodostamaan vss-alueen päälliköksi. Kunnallisiin luottamustoimiin kuuluivat muun muassa kansakoululautakunnan puheenjohtajuus vuosina 1946–1953 ja kantakirjaston johtokunnan puheenjohtajuus vuosina 1949–1951. Valtakunnan tason luottamustehtävistä mainittakoon Helsingin yliopiston kansansivistystoimikunnan jäsenyys, Opintotoiminnan Keskusliiton puheenjohtajuus sekä Vapaamielisten Liiton valtuuskunnan jäsenyys.

Viljo Mikkonen solmi avioliiton vuonna 1921 opiston apulaisjohtajan Eine Maria Breitholtzin kanssa. Perheeseen syntyi seitsemän lasta: Martti 1923, Aarne 1924, Eljas 1925, Liisa 1926, heikki 1928, Veikko 1931 ja Leena 1932. Eine Mikkonen kuoli vuonna 1953. Vuonna 1955 Mikkonen avioitui tanskalaisen Selma Hansenin kanssa. Vuonna 1957 hän jäi ansaitulle eläkepäiville opistonjohtajan tehtävästä hoitaakseen pappisvirkaa synnyinpitäjässään Oulunsalossa. Kuitenkin jo samana syksynä – marraskuun 13. päivänä – Viljo Mikkonen sai ijäisyyskutsun ja hänet haudattiin pitkäaikaisen kotiseurakuntansa Haapaveden multiin.

Vanhemmat

Juho Mikkonen ja Maria Aleksandra Särkelä

Puoliso

  1. vuonna 1921 Haapaveden opiston apulaisjohtaja Eine Maria Breitholz, kuollut vuonna 1953
  2. vuonna 1955 Selma Hansen