Otto Merikallio, alkujaan Hellman, syntyi vanhempiensa kolmantenatoista ja nuorimpana lapsena Oulussa 20.1.1875. Hän valmistui ylioppilaaksi Oulun suomalaisesta klassillisesta lyseosta vuonna 1897. Tämän jälkeen hän kävi Raahen porvari- ja kauppakoulun 1897–1898. Seuraavana vuonna hän alkoi suorittaa alkuopintoja alempaa hallintotutkintoa varten Helsingin yliopistossa mutta siirtyikin sitten työskentelemään suomen, ruotsin ja saksan kielten kirjeenvaihtajana ja kirjanpitäjänä Hampurissa 1899–1901 ja Helsingissä 1901–1904. Vuodesta 1905 lähtien hän työskenteli opettajana eri kouluissa ja suoritti samalla opintojaan.

Otto Merikallio suoritti kasvatusopin tutkinnon 1910 ja filosofian kandidaatin tutkinnon 1919. Filosofian maisteriksi hän valmistui vuonna 1923. Vuodesta 1925 lähtien Merikallio työskenteli Haapaveden yhteiskoulussa saksan, ruotsin ja kirjanpidon opettajana aina eläkkeelle jäämiseensä vuoteen 1942 saakka. Opetustyöhönsä hän paneutui tunnollisesti päämääränään oppilaidensa etu ja antoi mm. heikommille oppilaille ilmaista yksityisopetusta aikaansa ja voimiaan säästelemättä.

Opettajantoimensa ohella Otto Merikalliolla riitti aikaa myös moneen muuhun toimintaan. Hän mm. osallistui Haapaveden Kotimarjalan toimintaan, perusti Haapaveden mieskuoron, jossa hän oli mukana laulamassa toista bassoa, sekä harrasti myös innokkaasti lintumaailman tutkimista ja luonnonsuojelua. Hän puuhaili mielellään puutarhassa vesakoita raivaten tai puita istuttaen. Sukurakkaana ihmisenä Merikallio touhusi innokkaasti mukana suvun yhteisissä asioissa. Hän oli esimerkiksi aloitteentekijä Oulun Hellman-sukuseuran perustamisvaiheissa. Sukuseuransa kunniajäseneksi hänet kutsuttiinkin 1948.

Ihmisenä Otto Merikallio oli originelli tiedemiestyyppi ja toimissaan perusteellinen ja sitkeä. Hän kartutti innokkaasti tietojaan ja seurasi tarkasti aikaansa. Elämäntavoiltaan hän oli kunnollinen, rehti ja rehellinen ja omasi vakaan kristillisen elämänkatsomuksen. Raha oli hänelle toisarvoista; niinpä vaimonsa Ruusu Merikallion saatua talousneuvoksen arvonimen hän esitti itselleen sopivaksi arvonimeksi titteliä ”talousneuvoton”.

Viimeisinä vuosinaan Merikallio saattoi päätökseen kirjan, joka käsitteli sanontatapoja eri kielissä (englanti–saksa–suomi). Teos jäi kuitenkin julkaisematta. Otto Leopold Merikallio kuoli kotonaan Haapavedellä 21.6.1954.

Vanhemmat

Fredrik Mauritz ja Henrika Carolina Hellman

Puoliso

Ruusu Rantonen, s. 4.5.1880 Haapavesi, k. 1948 Haapavesi