Arvi Mattila tunnettiin Ylivieskassa maanviljelijänä, monitoimisena kunnallismiehenä ja seurakunnan kirkonisäntänä. Jo varhain hän joutui ottamaan vastuun kotitalonsa (Stenbäck) isännyydestä. Veljesten jakaessa kotitilan hän siirtyi viljelemään Kotipelto-nimistä tilaa. Ammatissaan hänet tunnettiin eturivin viljelijänä ja hänen tilansa mallitilana. Erotukseksi muista samannimisistä henkilöistä hän käytti sukunimenään aluksi nimeä Mattila-Stenbäck ja sittemmin nimeä Mattila-Kotipelto.

Arvi Mattila lukeutui heränneisiin. Tämä oli kodin – Stenbäckin herännäistalon – perintöä. Raudaskylän kristillisessä kansanopistossa vietetty talvi syvensi kristillistä näkemystä.

Talonisännyyden ohella Arvi Mattila ehti tehdä monitahoisen ja pitkän työpäivän kunnallisena luottamusmiehenä. Yhteiskunnallisten asioiden pariin hän kasvoi maalaisliiton Ylivieskan kirkonkylän paikallisosaston riveissä. Kunnanvaltuustossa hän toimi vuodesta 1937 aina muutamaan päivään ennen kuolemaansa 1958, jolloin hänelle myönnettiin vapautus sairauden johdosta. Arvi Mattila toimi valtuuston valitsemana 17 eri lauta- tai johtokunnassa. Merkittävimmäksi ja läheisimmäksi näistä muodostui sosiaalilautakunta (entinen huoltolautakunta), jonka puheenjohtajana hän oli 1944–58. Monet tehtävät hoidettiin alkuaikoina luottamusmiesvetoisesti, ja kotiympäristö täyttyi usein taloudellisessa ahdingossa olevista asiakkaista. Terveydenhoitolautakunnan jäsenyys 1940–58 ja varapuheenjohtajuus 1942–48 muodosti toisen pitkäaikaisen tehtäväkentän. Holhouslautakunnan jäsenyys vuodesta 1942 luottamusmiestehtävistä luopumiseen saakka kertoo osaltaan Arvi Mattilan kiinnostuksesta auttaa vaikeuksissa eläviä kuntalaisia. Edellä mainittuihin tehtäviin liittyi kiinteästi myös ylikunnallisia luottamusmiestehtäviä. Vanhainkoti Sipilän, Oulaisten parantolan ja Seinäjoen piirimielisairaalan liittovaltuuston jäsenyydet 1940–50-luvuilla ovat tästä osoituksena.

Arvi Mattilalle oli läheistä kotiseurakunnan ja kirkon elämänpiiri. Kirkonisännäksi hänet valittiin vuoden 1949 alusta, ja tätä tehtävää hän hoiti uskollisesti viimeiseen saakka. Kirkkohallintokunnan jäsenyys ja puheenjohtajuus sekä kirkkoneuvoston jäsenyys kertovat sisäisen vakaumuksen johdatuksesta kirkonpalvelijan tehtäviin.

Yhteiskunnallisesti valveutunutta Mattilaa veti mukaansa myös osuustoiminta. Ylivieskan osuuskaupan hallituksessa hän toimi vuoden 1949 alusta kuolemaansa saakka. Vakaasta osuuskauppahengestä kertoo muun ohella esimerkki: ellei osuuskaupasta jotakin tarviketta löydy, sitä ei ole tarpeen etsiä muistakaan kaupoista. Ylivieskan osuuskassan hallinnossa Mattila toimi 25 vuoden ajan vuosien 1934–58 aikana.

Talvisotaan Mattila osallistui 6. erillisessä polkupyöräkomppaniassa patruunan kantajana. Hän oli mm. Haapasaaren taisteluissa. Jatkosodassa hän oli ammusmiehenä KTR 4:ssä ja RsPsto 30:ssä. Hän osallistui Värtsilän, Jänisjoen, Sotjärven, Jessoilan, Säämäjärven, Prääsän, Petroskoin, Kuuttilahden, Suojun, Syvärin, Juksovan, Alavoinen ja Juustilan taisteluihin. Kuuttilahdessa hän haavoittui 29.12.1941.

Arvi Mattila kasvoi ja vaikutti keskipohjalaisessa hengessä. Uskonnolliset ja aatteelliset eväät oli ammennettu herännäisyyden ja maalaisliiton aatemaailmasta. Mattila ei pitänyt itsestään ja isänmaallisuudestaan ääntä vaan antoi tekojensa ja toimiensa olla esimerkkinä muille. Työ tekijäänsä neuvoo, oli hänen usein toistamansa ohje läheisilleen.

Mattilalle on myönnetty Vapaudenmitali 2.

Vanhemmat

maanviljelijä Wilhelm Esanpoika Mattila (alkuaan Seppälä) ja Selma Simontytär Nisula

Puoliso

Ylivieskassa 4.4.1940 Hilja Aliina o.s. Mattila, syntynyt 30.9.1901 Ylivieska, kuollut 4.7.1991 Ylivieska, vanhemmat talollinen Kustaa Matinpoika Mattila ja Johanna Jaakontytär Saarela