Kun Oulaisten seurakunnassa järjestettiin vuonna 1904 kirkkoherranvaalit, niiden tulos selvä ja yksiselitteinen. Pudasjärven kappalaisena vuodesta 1879 toiminut Paavo Martikainen sai peräti 98 prosenttia annetuista äänistä. Martikainen oli vihitty papiksi kesällä 1875. Ennen papiksi vihkimystään Martikainen oli toiminut jonkin aikaa opettajana Joensuun yläalkeiskoulussa. Hän työskenteli neljä ensimmäistä pappisvuottaan vt. kappalaisena Pielisjärven laajassa seurakunnassa Pohjois-Karjalassa. Pudasjärvellä hän hoiti ajoittain seurakunnan kirkkoherran virkaa ja Ranuan uuden seurakunnan asioita. Martikainen sai rovastin arvon vuonna 1907. Hän toimi Kalajoen rovastikunnan vt. lääninrovastina vuodesta 1908 ja vakinaisena lääninrovastina vuosina 1916–1925.

Martikainen otti vastaan Oulaisten kirkkoherran viran 1.5.1905. Hän toimi tässä tehtävässä aina kuolemaansa asti. Kun hän täytti 80 vuotta vuonna 1932, Liitto-lehti kertoi, että päivänsankari oli varsin hyvissä voimissa ja suoritti papilliset tehtävät edelleen olemukseltaan sangen reippaana. Voimat alkoivat ehtyä vasta viimeisinä virkavuosina. Tuolloin hän oli Oulun hiippakunnan vanhin virassa oleva pappi, eikä koko maastakaan löytynyt kuin muutama häntä iäkkäämpi pappismies.

Paljolti Paavo Martikaisen ansiosta ns. vapaat kristilliset työmuodot eli pyhäkoulut, diakoniatyö ja lähetysharrastus elpyivät ja vahvistuivat Oulaisten seurakunnassa. Martikaisella oli myös kirjallista tuotantoa. Häneltä ilmestyi vuonna 1881 suomennos ”Viisi tutkintoa 1. Moos. K. 3:15”, jonka tekijä oli Johan Jacob Rambach. Kolme vuotta myöhemmin julkaistiin ”Taivaan valtakunnan avaimista” -niminen teos.

Martikaisen vävy ja hänen työparinaan toiminut Niilo Räsänen luetteli vuonna 1921 ilmestyneessä Oulaisten pitäjänhistoriassa appensa ominaisuuksina lahjakkuuden, innon, uutteruuden, työkyvyn, hartauden, kansanomaisuuden ja alttiin palveluksen hengen. Nämä kaikki tekivät Martikaisesta kunnioitetun ja rakastetun sielunpaimenen. Nimimerkki ”V. T.” kirjoitti vuonna 1932 Liitossa, että rovasti Martikainen oli myös onnistunut ”omaamaan täyden vaikutuksen nuoriin ihmissydämiin”.

V. T.:n mukaan Martikaisen puheet olivat koruttomia ja yksinkertaisia, mutta niistä henki samalla sellainen rakkaus ja myötätunto, että nuori kuulija saattoi tuntea sen tarkoittavan juuri hänen parastaan. ”Elämän suuret totuudet saa hän siten nuorissa mielissä elämään.” Martikainen seurasi myös entisten rippilastensa elämän kulkua ja kannusti ja tuki kaikkia heidän hyviä pyrkimyksiään.

Vaikka Martikainen vaati rippikoulussa ja lukukinkereillä seurakuntalaisiltaan myös ulkonaista kristillisyyden tietoa, hän ei ollut pelätty vieras talossa, vaan tavallinen kansanmies ja -nainen uskalsi tervehtiä kirkkoherraa tuttavallisesti. Hänen kotinsa oli myös aina avoin apua tarvitseville.

Varsinaisen papintehtävän ohella Paavo Martikainen kuului pitkään kirkkovaltuustoon ja hoiti myös sen puheenjohtajan tehtäviä. Kunnallisiin luottamustoimiin kuului kirkonkylän kansakoulun johtokunnan puheenjohtajuus. Kun Oulaisissa perustettiin syksyllä 1927 yhteiskoulu, kirkkoherra Martikainen valittiin samaan aikaan aloittaneen koulun vanhempainneuvoston puheenjohtajaksi.

Rovasti Paavo Martikaisen hautaustilaisuudesta 27.4.1938 muodostui vaikuttava surujuhla, johon osallistui satoja seurakuntalaisia. Vainajan muistolle puhuivat kirkossa piispa J. A. Mannermaa ja Martikaisen vävy, pitäjänapulainen Niilo Räsänen, joka toimitti myös ruumiinsiunauksen. Muistoseurat pidettiin Oulaisten pappilassa, missä surujuhlan aterialle osallistui noin 400 henkeä.

Liitto-lehden muistokirjoituksessa todettiin lähes 33 vuotta oulaistelaisia palvelleesta Martikaisesta, että hän oli yksi niitä kirkkomme pappeja, jotka ”ovat paimentehtävänsä sydämen asiaksi ottaneet”.

Puoliso

Vuodesta 1879 Katariina Pyykkö (1846–1925)

Lähdeluettelo

  • Niilo Räsänen, Oulaisten pitäjän historia. Oulu 1921.
  • Rovasti Paavo Martikainen 80-vuotias – Liitto 8.4.1932.
  • V. T., Rovasti P. Martikaisen täyttäessä 80 vuotta – Liitto 8.4.1932.
  • Rovasti Paavo Martikainen – Liitto 14.4.1938.
  • Rovasti Martikaisen viimeinen matka – Liitto 28.4.1938.
  • Harri Turunen, Oulaisten historia. Oulainen 1986.
  • Harri Turunen, Opin tiellä Oulaisissa. Oulainen 1986.