Ljungo Tuomaanpojan opintoja ei tunneta, mutta 1576 hänestä tuli Pyhäjoen kirkkoherra. Täältä hän siirtyi 1581 suuremman ja varakkaamman Salon pitäjän kirkkoherraksi mutta joutui kokemaan siellä suuria vaikeuksia Venäjää vastaan käydyn sodan takia. Viholliset tekivät 1580-luvulla hävitysretkiä Saloon kuuluvaan Siikajoen laaksoon ja herra Ljungo joutui näkemään paljon vaivaa ja tekemään uhrauksia oman sotaväen huollon takia. Kyllästyneenä hän anoi lopulta siirtoa Kalajoen kirkkoherraksi, mihin Turun piispa ilmoitti toukokuun 12. päivänä 1592 suostuneensa.

Kalajokelaiset saivat täten kokeneen ja arvovaltaisen kirkkoherran, joka toimi myös lääninrovastina. Hänen aikanaan lienee kirkko ja pappila siirretty nykyisiin paikkoihinsa, kun taas varhemmin pappilana ollut Pohjankylän Mantila oli Ljungo Tuomaanpojan yksityistä omaisuutta, luultavasti vuodesta 1598, samoin viimeistään vuodesta 1604 Pahikkalan talo samassa kylässä. Näissä taloissa ja pappilassa oli vuonna 1610 yhteensä 32 tynnyrinalaa (16 ha) peltoa, ja niistä kertyi kohtalaisina vuosina 80 tynnyriä viljaa. Suuren palkkansa lisäksi herra Ljungo sai Kaarle-herttualta oikeuden kantaa vuodesta 1597 lähtien kuudenneksen pitäjän talonpoikien saamasta hylkeenihrasta eli kruunun ”tullitraanin”, jota kertyi esimerkiksi vuonna 1598 lähes 800 kiloa. Kun kirkkoherralle kertyi paljon myytävää tavaraa, hän omisti jatkuvasti laivan, jolla hän kuljetutti omia kauppatavaroitaan ja kruunun rahteja. Vuonna 1603 hän myi pienen aluksen kruunulle.

Vastoin herra Ljungon odotuksia hänen elämänsä ei ollut Kalajoella kovinkaan rauhallista kuningas Sigismundin ja Kaarle-herttuan riidan kärjistyttyä sisällissodaksi. Suomessa sitä käytiin aluksi 1596 alkaneena nuijasotana. Ljungo Tuomaanpoika asettui enimpien Pohjanmaan pappien tavoin herttuan kannattajaksi katolista kuningasta vastaan. Edustaessaan maakunnan pappeja helmikuussa 1597 Arbogan valtiopäivillä hän teki selkoa nuijasodasta syyttäen Klaus Flemingiä ja hänen sotilaitaan mielivallasta. Nuijamiesten jouduttua tappiolle Pohjanmaata ei voitu puolustaa Sigismundin sotaväkeä vastaan, ja herra Ljungo ja muut maakunnan johtomiehet suostuivatkin tammikuussa 1598 Flemingin seuraajan Arvid Stålarmin edustajien kanssa neuvotellessaan siihen, että verot maksettaisiin kuninkaalle. Tästä herttuan Pohjanmaalla ollut käskynhaltija Monikkalan herra Hannu Hannunpoika sai aiheen vainota Ljungo Tuomaanpoikaa: sotamiehet ryöstivät hänen hopeansa ja löivät häntä kirvespohjalla hänen kotonaan. Kun sitten Sigismundin sotapäällikkö Akseli Kurki tuli 1599 Pohjanmaalle, Ljungo Tuomaanpoika pakeni perheineen meren yli ja piileskeli seitsemän viikkoa Norrlannin saaristossa ”savun ja vaaksiaisten seassa”. Päästyään lopullisesti voitolle herttua oli vihainen Pohjanmaan johtomiehille vuoden 1598 sopimuksesta, mutta Linköpingin valtiopäivillä 1600 herra Ljungo teki Kaarlelle selkoa sopimuksen taustasta niin vakuuttavasti, että pääsi jälleen herttuan täyteen suosioon.

Nuijasodan jälkeen Ljungo Tuomaanpoika ryhtyi uudistamaan Martinus Olain monessa kohdin virheellistä lainsuomennosta, jota oli käytetty käsin kirjoitettuina jäljennöksinä. Maalain suomennos valmistui 1601, ja herra Ljungo luovutti sen Kaarle-herttualle tämän matkatessa 1602 Pohjanmaan rantatietä Ruotsiin ja ollessa Kalajoella vieraana. Nähtävästi herttuan kehotuksesta herra Ljungo aloitti tämän jälkeen kaupunkilain suomennoksen ja sai senkin valmiiksi 1609. Vuonna 1610 suomennoksia ruvettiin latomaan, mutta työ keskeytyi, osaksi ehkä herra Ljungon kuoleman vuoksi; myös kuningas Kaarle IX kuoli 1611. Ljungo Tuomaanpojan suomennokset jäivät lopulta painamatta (ne julkaistiin vasta 1852), mutta niistä tehtiin käsinkirjoitettuja jäljennöksiä, koskapa hänen leskensä kertoo 1623 kirjeessään kuninkaalle, että niitä käytettiin päivittäin ”koko maassa”. Ljungon suomennoksia pidetään etenkin pohjalaisten murrepiirteiden takia tärkeänä tuon ajan suomen kielen muistomerkkinä.

Vanhemmat

isä Limingan kirkkoherra Tuomas Ingonpoika

Puoliso

(tuskin 1. avioliitossa) Margareeta Niilontytär, kuollut viimeistään 1633, hänen 1. avioliitossaan (2. puoliso Kalajoen nimismies Nisius Eerikinpoika Pahikkala)