Neuvostoliittoon vuonna 1934 loikannut, monessa mukana ollut Ahti Liedes syntyi Iissä vuonna 1912. Hänen isänsä oli Pohjois-Pohjanmaan työväenliikkeen voimahahmo, kansanedustaja Jaakko Liedes, ja veljensä taistolaiskommunisti, kansanedustaja Pentti Liedes.

Ahti Liedes kävi vanhempiensa käskystä oppikoulun ja valmistui ylioppilaaksi Oulun lyseosta vuonna 1930. Sen jälkeen hän lähti Helsinkiin kauppakorkeakouluun. Ylioppilaslakkiinsa punaisen vuorin vakaumuksensa merkiksi teettänyt Liedes erotettiin ylioppilaskunnasta mielipiteidensä takia. Hän valmistui ekonomiksi vuonna 1933. Hyvästä opiskelumenestyksestä huolimatta koulutusta vastaavaa työtä ei järkkymättömälle aatteen miehelle löytynyt; uiton lisäksi töitä tarjosivat vain Helsingin Työväen säästöpankki ja Iin Osuuskauppa. Uitostakin Liedes sai lähtöpassit ”äkkiväärän” käyttäytymisensä vuoksi.

Ahti Liedes oli jo lyseolaisaikanaan liittynyt maanalaiseen Suomen kommunistiseen nuorisoliittoon. Liitto tarvitsi kielitaitoista edustajaa kansainväliseen kattojärjestöön, jonka toimipaikka sijaitsi Moskovassa. Liedes päätti lähteä Neuvostoliittoon. Hän pakkasi sanakirjoja reppuunsa ja ui vuonna 1934 Rajajoen yli päänsä päälle kiedottuna mytty, jossa oli passi, ylioppilaslakki sekä tutkintotodistukset. Passi oli väärennetty, ja sen mukaan Liedeksen nimi oli Vili Bergman. Bergmanin lisäksi hänet tunnettiin nimellä Villiruusu, jonka hän oli tiettävästi saanut alun perin maanalaista toimintaa varten. Myöhemmin Liedes runoili itsestään: ”Olin nuorena villi ja piikikäs kai, siksi villiruusun minä nimen sain.”

Liedeksen tai Bergmanin ensimmäinen työ Moskovassa oli Suomen kommunistisen nuorisoliiton edustajana Nuorison Internationalessa. Tätä tehtävää hän hoiti vuosina 1934–1937. Talveksi 1935–1936 hänet lähetettiin aatteen asioissa Suomeen, jossa Liedeksen oli tarkoitus saada suomalaiset kommunistinuoret liittymään sosialidemokraattiseen nuorisoliittoon. Tehtävä oli kuitenkin varsin hankala, ja vain Tampereella ja Kotkassa onnistuttiin osittain. Keväällä 1936 Liedes palasi Tukholman ja Tallinnan kautta Moskovaan.

Liedes erotettiin SKP:stä vuonna 1940. Kaksi vuotta myöhemmin hänet lähetettiin muiden epäluotettavien ulkomaalaisten tavoin ”työarmeijaan” eli hiilikaivostyöhön, vaikka hän olikin jo tuolloin Neuvostoliiton kansalainen. Sodan loppuvuosina hän sai jälleen kutsun Moskovaan. Sodan jälkeen hän työskenteli Moskovan radion suomenkielisessä toimituksessa kymmenen vuoden ajan. Hän oli myös Suomen Yleisradion ensimmäinen Moskovan-kirjeenvaihtaja.

Vuonna 1957 Liedes siirtyi kustannusliike Edistyksen palvelukseen. Hän toimitti siellä muun muassa Neuvostoliitto-kuvalehteä. Hän työsti myös omia käännöstöitään ja suomensi muun muassa Leninin teoksen Filosofiset vihkot. Hänen kokoamansa Suomen runouden antologia ilmestyi vuonna 1962. Lisäksi hän käänsi Elmer Diktoniuksen ja Katri Valan runokokoelmat venäläisille lukijoille. Liedekseltä ilmestyi myös omia runokokoelmia, näytelmiä, novelleja, elokuvakäsikirjoituksia sekä kotiseutuaiheinen historiikki Isä mulle Iitä neuvoi.

Lempiharrastuksekseen Ahti Liedes itse mainitsi kuvanveiston. Ihmis- ja erityisesti naishahmot kiehtoivat häntä. Hänen töitään oli aikoinaan esillä muun muassa Tretjakovin taidegalleriassa Moskovassa.

Ahti Liedes kuoli Moskovassa 6.2.2006. Hänen tuhkansa tuotiin Suomeen ja haudattiin Iin hautausmaalle Kruununsaareen. Tällaisen toivomuksen oli Liedes kirjoittanut nuoruusvuosina runoonsa Testamentti: ”Tänne kerran tuhkani mun tuokaa, pikkuveljen viereen saaren alapäähän, vanhan männyn juureen kumpu luokaa.”

Vanhemmat

kansanedustaja Jaakko Arvid Liedes ja Hanna Järvenpää

Puoliso

Salli Laakso

Lähdeluettelo

  • Tolonen, Väinö: Sanakirjat reppuun ja Neuvostoliittoon (Ahti Liedes 90 vuotta). Kaleva 18.5.2002, s. 28
  • Hulkko, Kustaa: Villiruusun kotiinpaluu. Suomen kuvalehti 2006: 31, s. 48–51