K. S. Laurila kirjoitti ylioppilaaksi Oulun suomalaisessa lyseossa 1895. Filosofian kandidaatin tutkinnon hän suoritti 1899 ja lisensiaatin tutkinnon 1903. Filosofian tohtoriksi hän väitteli 1907. Laurila toimi saksan ja ranskan kielten lehtorina Sortavalassa, Joensuussa ja Turussa 1902–09 sekä näiden kielten vanhempana lehtorina Helsingin suomalaisessa lyseossa 1909–29. Laurila oli myös Valvojan päätoimittaja 1911–13 ja työskenteli Berliinissä Suomen lähetystön sanomalehtiosastossa 1918–19. Helsingin yliopiston taidefilosofian dosentiksi hän tuli 1910, ja taidefilosofian ylimääräisenä professorina hän toimi 1929–46. Suomalaisen tiedeakatemian varsinainen jäsen Laurilasta oli tullut 1924. Yliopistouransa aikana hän teki opintomatkoja ja osallistui lukuisiin tieteellisiin kongresseihin.

Laurilan kirjallinen tuotanto on runsas ja laaja-alainen. Estetiikan alalta hän kirjoitti useita merkittäviä teoksia, joissa hän lähestyi esteettisiä kysymyksiä ja taiteen maailmaa lähinnä psykologian ja moraalifilosofian näkökulmasta. Jo Laurilan väitöskirja Versuch einer Stellungsnahme zu den Hauptfragen der Kunstphilosophie (1907) herätti kansainvälistä huomiota. Muista hänen teoksistaan mainittakoon Johdatus estetiikkaan (1911), Estetiikan peruskysymyksiä I–II (1918–19, 2. painos 1947), Ibsen ja politiikka (1922), Leo Tolstois politische Ansichten (1923), Ästetische Streitfragen (1934, 2. painos 1944) sekä Erään ikuisen taistelun muudan vaihe (1937). Teoksissaan ja lehtikirjoittelussaan Laurilan mielenkiinto ulottui yhteiskunnallisista asioista ja päivänpolitiikasta aina teatteriin ja kirjallisuuteen. K. S. Laurila vastusti etenkin 1930-luvulla rohkeasti oikeistoradikalismia ja yltiönationalismia sekä puolusti kristillisiä arvoja. Laurila tiedettiin taitavaksi puhujaksi, ja hän oli haluttu esitelmöitsijä. Hän julkaisikin myös joukon puhetaitoa käsitteleviä teoksia sekä kuuluisia puheita sisältäviä kokoelmia.

Laurila oli mm. Kansanvalistusseuran toimikunnan jäsen 1914–47 ja johtokunnan puheenjohtaja 1938–47, Kordelinin säätiön kirjallisuuden jaoston puheenjohtaja ja hallituksen varapuheenjohtaja 1922–37, Suomen suojelusliiton pääasiamies 1923–28 sekä Valtion draamallisen asiantuntijalautakunnan puheenjohtaja 1931–47.

Vanhemmat

maanviljelijä Heikki Laurila ja Anna Kreeta Untinen

Puoliso

12.6.1910 oopperalaulajatar Tellervo Killinen, syntynyt 26.1.1887 Kuopio, kuollut 7.1.1960 Helsinki, vanhemmat kuuromykkäinkoulunjohtaja Kustaa Killinen ja Matilda Josefina Lagus