Matti Laajanen suoritti asevelvollisuutensa talvisodan aikana Jalkaväen Koulutuskeskus 2:ssa ja kävi RAUK:n. Hän vapautui varusmiespalvelusta keväällä 1940 ja kirjoitti ylioppilaaksi Seinäjoen Yhteislyseosta 1942. Jatkosodan alussa hän oli tykkimiehenä ja lataajana, kevyen ilmatorjuntajaoksen korpraalina ja puhelinmiehenä JR 12:n II Pataljoonassa. Hän kävi RUK:n (kurssi 54) ja oli nuorena vänrikkinä JR 19:n Kranaatinheitinkomppaniassa tulenjohtoupseerina. Matti Laajanen osallistui ilmatorjuntataisteluihin Turussa, Raumalla ja Kiestingissä, Lohilahden maantien läpimurtoon sekä taisteluihin Lohivaarassa, Lakijärvellä, Ontajoella ja Rukajärvellä. Hän oli kadettina Merisotakoulussa, josta hän valmistui laivastoupseeriksi. Jatkosodan loppuvaiheessa hän toimi raivausupseerina ja ruotupäällikkönä eri miinanraivausosastoissa Suomenlahdella aina huhtikuuhun 1946 saakka.

Sodan jälkeen Matti Laajanen seurasi isänsä jälkiä vaatetusalalla. Hän oli Tiklas Oy:n tekninen johtaja Vaasassa 1949–65, jonka jälkeen hän muutti perheineen Nivalaan ja perusti yhdessä Niilo Halosen kanssa Nivatex Oy -nimisen tekstiilitehtaan, joka pian siirtyi yksin Laajasen omistukseen. Nivatex Oy loi varsinaisen pohjan Nivalan teollistamiselle; olihan tuo parhaimmillaan 160 naistyöpaikkaa tarjoava tehdas houkuttelemassa paikkakunnalle muutakin teollisuutta. Laajasen tehdas oli Nivalan suurin teollisuusyritys. Koska ammattitaitoista väkeä ei aluksi paikkakunnalta löytynyt, joutui yrittäjä itse kouluttamaan ompelijat sarjatuotantoon. Laajanen johti Nivatex Oy:tä vuoteen 1972, jolloin hän luopui yrityksestään terveydellisistä syistä. Tehdas jatkoi vientiteollisuutta Kestilän omistuksessa ja antoi enimmillään työtä 280 henkilölle, kunnes Neuvostoliiton kauppa 1980–1990 lukujen taitteessa romahti.

Matti Laajanen oli Nivalan kunnan teollisuuslautakunnassa. Hän oli Nivalan reserviupseerikerhon puheenjohtajana 1974 ja kirjoitti yhdistyksen historiikin 1984. Matti Laajanen oli Nivalan rotaryklubin jäsen sen perustamisvuodesta 1966 lähtien kuolemaansa saakka. Hänen laaja kirjastonsa, postimerkki-, taide- ja klassisen musiikin kokoelmansa kertovat lämpimästä kulttuuriharrastuksesta. Hänet muistetaan paitsi arvostettuna teollisuusmiehenä myös satiirista huumoria viljelevänä seuraihmisenä. Sotilasarvoltaan hän oli kapteeniluutnantti. Hänelle on myönnetty 4 lk:n Vapauden risti miekkojen kera, 2 lk:n Vapauden mitali, Reserviupseeriliiton hopeinen maanpuolustusmitali ja Rotary Foundationin Paul Harris Fellow -mitali 1993.

Vanhemmat

vaatturimestari Teofilus Laajanen ja Anna Kolkkava

Puoliso

29.4.1946 sairaanhoitaja Aino Kaarina Rintala, syntynyt 2.2.1921 Kauhajoki, vanhemmat maanviljelijä Yrjö Rintala ja Esteri Mäenpää