Jo poikasena havaittiin Matti Kurun taito ja lahjakkuus. Varhaisnuoruudessaan hän ammensi valistusta kotiinsa tilatuista sanomalehdistä sekä Pöntiön kylälle perustetusta lainakirjastosta, joka aikakautenaan oli harvinainen. Pöntiön kylän lainakirjastossa oli tietokirjoja ja lähes kaikki 1800-luvun lopulla saatavissa olleet kaunokirjalliset teokset. Toveripiirissään Matti Kuru nousi tietävimpänä ja taitavimpana johtoasemaan. Matti Kurun tiedetään kirjoittaneen 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa kaunokirjallisluontoisia kertomuksia, joita julkaistiin eri lehdissä.

Yhteiskunnallisen ja varsinkin kunnallisen elämän vilkastuessa joutui Matti Kuru pian hoitamaan monia luottamustehtäviä. Hän ei niihin pyrkinyt, vaan tuli niihin kutsuttuna ja aina vaatimattomana tekemättä numeroa itsestään tai kyvyistään. Talokas Matti Kuru valittiin kunnallislautakunnan esimieheksi eli kunnanesimieheksi 21.12.1903 Märsylän kestikievarissa pidetyssä varsinaisessa kuntakokouksessa läänin kuvernöörin kumottua syyskuun 21. päivänä tehdyn esimiesvaalin.

Kunnan esimiehenä Matti Kuru toimi vuoteen 1921 saakka. Tehtävään kuului melkein kaikkien kunnallisten asioitten hoito. Hän oli kunnankirjuri, kunnan rahastonhoitaja, lainajyvästön hoitaja ym. Muutamassa vuodessa Matti Kurun käsiin keskitettiin lähes kaikkien muidenkin kunnallisten lauta- ja toimikuntien puheenjohtajan tehtävät. Merkittävimpiä näistä olivat holhouslautakunta ja vähän myöhemmin vuokralautakunta.

Kuru valittiin myös kihlakunnan lautamieheksi, ja hän sai herastuomarin arvon. Terävä-älyisen ja oikeudentuntoisen Kurun merkitys kihlakunnan lautamiehenä oli merkittävä; kihlakunnantuomarit kuuntelivat mielellään hänen lausuntojaan. Kunnanvaltuuston puheenjohtajana Kuru oli vuosina 1922–30 ja 1934–36. Kunnanvaltuuston jäsen ja varapuheenjohtaja hän oli vielä vuosina 1942–44 eli kuolemaansa saakka. Kun Matti Kuru valittiin säästöpankin kamreeriksi (pankinjohtajaksi) 1924, hän joutui elämänsä parina viimeisenä vuosikymmenenä käyttämään lähes koko aikansa yleisön palvelemiseen. Säästöpankin kamreerina hän toimi terveytensä murtumiseen saakka.

Matti Kurun kotitaloa alettiin hänen tehtäviensä mukaisesti nimittää kirjuri-Matin taloksi. Nimi ei johtunut ainoastaan kunnankirjurin toimesta vaan lähinnä siitä, että Kuru joutui suorittamaan lukuisia kirjoitustöitä kautta Himangan. Pesänkirjoitukset, perinnönjaot, testamentit, kauppakirjat, yleensä kaikki kirjallinen työ, mitä tarvittiin talojen ja perheiden välisissä asioissa, lankesi luonnostaan Kurun Matin tehtäväksi.

Matti Kuru oli poikasesta lähtien lukeutunut nuorsuomalaiseen puolueeseen, niin kuin hänen toveripiirinsäkin Torvenkylällä ja Pöntiössä. Kun sitten maalaisliitto perustettiin, hän liittyi tähän uuteen puolueeseen. Tasaisen, objektiivisen luonteenlaatunsa mukaisesti Kuru oli puoluemiehenäkin maltillinen. Hänen ei koskaan tiedetä osoittaneen minkäänlaista vastenmielisyyttä toisiin puolueisiin kuuluvia kohtaan.

Matti Kuru oli huumorintajuinen. Hänen huumoriinsa ei koskaan sekaantunut karkeutta, ei juuri ivaakaan, sillä hän ei halunnut loukata ketään. Matti Kurusta voidaan sanoa, että hän oli enempi luottamusmies kuin johtaja. Mieluummin hän hiljalleen eteni, esitteli ja neuvotteli, ja jos hänen ajamansa asia ei saanutkaan riittävästi kannatusta, ei hän tämän takia menettänyt malttiaan eikä heittänyt asioita kesken. Vaikka Matti Kurua käytettiin luottamustoimissa laajemmallakin maakunnassa, niin koko hänen työnsä oli sittenkin kohdistettu kotikuntaan. Himanka ja himankalaiset saivat kymmeniä vuosia käyttää hänen taitoaa ja kykyään hyväkseen.

Vanhemmat

Mikko Matinpoika Kuru ja Reeta Maija Jaakontytär

Puoliso

1899 Anna Matilda Kallentytär, syntynyt 2.5.1878 Kalajoki, kuollut 27.3.1915 Himanka