Martti Koskinen syntyi Pulkkilassa vuonna 1941. Utajärvelle hän muutti vuonna 1953 ja asui siellä kuolemaansa 1988 saakka. Hänet tunnetaan musiikkipiireissä sanoittajana ja säveltäjänä, jonka musiikkia ovat esittäneet mm. Esko Rahkonen, Reijo Kallio ja Matti Esko.

Martti Koskinen muutti perheensä kanssa Utajärvelle aikana, jolloin opiskelu alkoi keskikoulussa. Utajärvellä tuollainen oli; tosin se oli siihen aikaan vain kolmen lukuvuoden mittainen. Keskikoulun päätyttyä Martti Koskinen työskenteli Oulujoki Oy:n Utasen, Jylhämän ja Ämmänsaaren voimalaitoksilla. Työt päättyivät v. 1959, ja Martti Koskinen siirtyi TVL:n palvelukseen, mutta monta kuukautta ei siellä ehtinyt kulua, kun omituiset selkävaivat alkoivat vaivata ja haitata työntekoa. Tarkemmissa tutkimuksissa Helsingissä hänellä todettiin selkärankareuma, ja hän joutui eläkkeelle.

Ikää Martti Koskisella ei vielä paljoa ollut, ja eläkkeellä ollessa aikaa oli pitkästymiseen saakka. Silloin hän keksi musiikin. Kavereiden kanssa hän kokosi orkesterin v. 1963, ja he ryhtyivät keikkailemaan. Keikkailua kestikin 15 vuotta, kunnes kunto ei enää kulkemista kestänyt. Mutta musiikkia hän ei jättänyt: hän ryhtyi säveltämään ja sanoittamaan etupäässä viihde- ja iskelmämusiikkia.

Sävellykset syntyivät Martti Koskisen mielestä kahdella tavalla: joko ihan tekemällä tai sitten inspiraation kautta. Parhaimmat sävellykset syntyivät inspiraation hetkinä.

Kaikkiaan sävellyksiä syntyi 14 vuoden aikana yli 70 kpl, joista levytettiin tai tallennettiin kasetille liki 40. Ensimmäinen levytetty sävellys oli valssi ”Laaksojen laulu”, jonka esitti v. 1976 Esko Rahkonen. Muita Martin musiikin esittäjiä olivat mm. Reijo Kallio, Matti Esko, Jamppa Tuominen, Teuvo Oinas ja Souvarit. Upein saavutus oli pääsy Francis Goyan levylle sävellyksellä ”Uskon sinun kohta saapuvan”. Kappaleen on esittänyt myös L. Condor panhuiluversiona.

Useissa sävellyksissä on Veikko Juntusen sanoitus. Yhteistyö kesti vuosia. Martin omia sanoituksia on mm. Matti Eskon kappale ”Kaipaa mennyttä aikaa en”. Viimeisinä vuosinaan Martti teki yhteistyötä myös Chrisse Johanssonin kanssa.

Viimeinen isompi projekti oli oman hanurikasetin (v. 1988) tekeminen. ”Soittajan kaipuu” -kasetille Martti Koskinen koosti vanhaa tanssimusiikkia, kuten ”Äänisen aallot” ja ”Iltatuulen viesti”. Kasetilla kuultavat instrumentit ovat kaikki Koskisen soittamia, ja myös sovitukset ovat hänen käsialaansa. Äänityskin tapahtui omassa kotistudiossa.

Martti Koskinen oli naimisissa, mutta lapsia hänellä ei ollut.

Taiteilijan toivelaulu

Martti Koskisen kuoleman jälkeen pöytälaatikosta päällimmäisenä löytyivät tämän tekemät sanat ”Taiteilijan toivelaulu”. Veikko Juntunen sävelsi sen laulelmatyyppisesti, ja se löytyy Tapio Pirhosen esittämänä cd:ltä ”Jos laiva katoaa”.

 

Kuuta kaipaan jokivarteen, pakkasöitä paukkumaan.
Mustavalkoiseksi sen nyt teen, varjot hankeen hajoaa.
Samoillessa metsän teillä, luonnon rauhan vaistoaa.
Hiljaisuutta selänteillä, ruohonkorret kumartaa.
Maalatessain mielitaulun, sielu rauhan saavuttaa,
taiteilijan toivelaulun, ehkä kuulla saan.
Kuitenkaan ei haave hellä, toteutune milloinkaan,
ajan rattaan hiljaa pyörähdellä, aina täytyy uudestaan.
Tuimat tuulet yli maitten, poispäin mua jo kuljettaa.
Toivon onnen kohtaavani, joka sua vain muistuttaa.
Maalatessain mielitaulun, sielu rauhan saavuttaa,
taiteilijan toivelaulun, ehkä kuulla saa.

 

Olet rakkain

Sanoitus liittyy Chrisse Johanssonin yhteistyövuosiin. Kristiina Mäki on esittänyt tämän kappaleen LP:llä ”Mää kottiis nyt” v. 1984.

 

Näin on hyvä olla, tuo tunne täyttää sydämein
näin jos vain saan olla ja sulle riittää rakkautein
ei mitään puuttumaan jää, on kaikkein kauneinta tää.
Olet minulle rakkain, kun herään aamuaurinkoon
kun ilta saapuu, olet rakkain ja vierelläsi onnellinen oon.
Olet minulle rakkain, kun kaipaan lämpöön ihmisen
kun etsin turvaa, sinä rakkain oot mulle kaikki mitä tarvitsen.
Näin kun sinuun luotan, en pelkää vuoksi huomisen
näin vain sinuun luotan, jaan kanssas päivän jokaisen
ei mitään puuttumaan jää, on kaikkein kauneinta tää.
Olet minulle rakkain…

 

Kairojen maa

Tämä valssi on Veikko Juntusen ja Martti Koskisen yhteistyötä. Harri Nuutinen esittää tämän kappaleen LP:llä ”Soitto hanurin” v. 1982.

 

Niin sammaleet kosteina kiiltää, luontoäiti kun sateensa juo
jo auringon säteitä kiitää, sateenkaaren ne hetkessä luo.
Taas kaislikot rannassa huojuu, hauki hetkeksi paikalleen jää
se elämän kulkuun vain kuuluu, kun se saaliinsa näin pyydystää.
Tää kairojen maa ja jänkien maa
tämä kesän ja talven antava maa
on järvien maa tää syntymämaa
tämän luonnon niin kauniina saa.
On kuovilla pesä kai suolla, koska sinne vain taas laskeutuu
ja hillojen poimijat tuolla, niiden tullessa se valpastuu.
Kun metsästä hirvi pois astuu, ilmaa nuuskien rannalle jää
ja sorkat sen juodessa kastuu, siinä hetkisen vain viivähtää.
Tää kairojen maa…

 

Laaksojen laulu

Tämä valssi on ensimmäinen Martti Koskisen levytetty sävellys. Sanat tähän on tehnyt Esa Kujala. Valssi on julkaistu Esko Rahkosen LP:llä ”Laaksojen laulu” v. 1976.

 

Lapsuuden laaksoista laulan nyt kun suutelee ilta ja maata
ja taas muistojen polkua kulkea saan rannoilla rakkahan maan.
Tääll’ syömmeni syömmen jos kohtaa, mikä hellyyden helmenä hohtaa
sua lapsuuslaaksojen kaunis tyttönen unhoita en
tääll’ taivas on lähellä maata, en muistoas hyljätä saata
oot aina mukanain mä missä kuljen vain kulkurin matkallain.
Lapsuuden lempeät lehdot nekö kanssasi kuljemme jälleen
joko unteni usvat nuo haihtua saa kaukaisen vuonon taa.
Tääll’ löydänkö uskoni uuden sinun kanssasi myös ikuisuuden
sua lapsuudenlaaksojen kaunis tyttönen unhoita en
tääll’ helkkyili laaksoili laulu kuuluu ärjyen virtojen pauhu
on muistot mukanain mä missä kuljen vain kulkurin matkallain.