1900-luvun alussa harvinainen talollisenpojan koulutaival alkoi Kokkolan yhteislyseossa 1907. Varhain lapsuudessa saadun polvivamman vuoksi Vilho Kiviojan ei katsottu voivan suoriutua maanviljelijän ammatista. Lisäksi poika oli lahjakas. Kokkolassa häntä ruotsinkielisessä naapurikoulussa puhuteltiin lisänimellä ”tiehela” (’täyskymppi’). Pappisuransa harjoitteluvaiheen hän suoritti Rovaniemellä pitkien välimatkojen seurakunnassa. Seuraava virka oli kahden vuoden ajan Hyrynsalmella. Työ kotiseurakunnassa Kalajoen kappalaisena alkoi vappuna 1923.

Kappalaisen virkataloon kuului silloin 20 ha viljeltyä maata. Siinä nuori kappalainen sai toteuttaa mieliammattiaan maanviljelystä. Hyvät ja uskolliset rengit tekivät ne työt, joihin isäntä ei huonon jalkansa vuoksi pystynyt. Rengit viipyivät talossa kolmesta seitsemään vuoteen, viimeinen pisimpään eli 13 vuotta. Hietalan peltojen ojissa kasvoi miestä korkeampaa pajua. Ne raivattiin puhtaaksi. Tehtiin vuoroviljelyssuunnitelma ja laidunkonsultin suunnitelman mukaan raivattiin kodin takana ollut katajikko viiteen lohkoon jaetuksi laitumeksi, jossa talon 16 lehmää ja 2 hevosta saivat laiduntaa. Lisäksi vuosien kuluessa raivattiin viljelysten takana olleesta metsänreunasta laidun lampaille ja hevosille juottamiseen tarvittavine kaivoineen. Riihessä puitiin rukiit, jotta saatiin ladon kattamiseen tarvittavat oljet. Perinteen kannalta Vilho H. Kivioja piti tärkeänä, että jokainen hänen lapsistaan oli ainakin yhden päivän puimassa varstoilla. Kun nuorempien ollessa kouluiässä itsellä ei enää ollut maanviljelystä, hän järjesti, että sai heidän ja naapurin samanikäisten poikien kanssa puida yhden päivän. Yleensä puitiin Esa-merkkisellä puimakoneella, jossa Kiviojalla oli osuus. Omien viljojen lisäksi hän kulki kylillä puimassa ja oli itse koneenkäyttäjänä. Kivityöt olivat jopa harrastus. Hietalan maille jäi 42 kivisiltaa helpottamaan koneiden kulkua saralta toiselle. Maanviljelykseen kuului myös oma paja, jossa sepän työt osaava isäntä raudoitti kärrynrattaat ja reenjalakset, korjasi peltotyökaluja ja kengitti hevoset ym.

1920-luvulle kuuluneita kunnanvaltuuston jäsenyyksiään Vilho H. Kivioja muisteli eläkevuosinaan. Itse hän piti tältä ajalta mainittavimpina saavutuksinaan lääkäritalon rakentamista vasta valmistuneen sairaalan viereen sekä maantien oikaisuja Kärjänmutkassa Etelänkylällä ja Apteekin mutkassa Pohjankylän koulun luona.

Kansanedustaja Kiviojalla oli alusta alkaen eli vuodesta 1929 vakio-ohjelmana Rahjan radan rakentaminen ja Ryöppään sataman aikaansaaminen. Nämä asiat olivat vielä 65 vuotta myöhemmin samalla asteella. Eduskunnan pöytäkirjat sisältävät runsaasti hänen aloitteitaan, joista toiset menivät läpi, toiset eivät. Näistä voi mainita lakivaliokunnan puheenjohtajan K. J. Ståhlbergin kanssa yhteistyössä laadittu etunimilaki vuodelta 1939 ja presidentin eläkelakiin liitetty maininta presidentin lesken eläkkeestä. Talvisodan aikana säädettiin laki, joka vieläkin toimii. Asevelvollisuus- ja sodanaikaisen palvelun estäessä ansiotyön valtio vastaa opintovelkojen sinä aikana erääntyneistä koroista. Eduskunta-aikana Vilho Kivioja oli maakunnan asiapoika eri ministeriöissä ja virastoissa, oli asemalla vastassa ja junalle saattelemassa oman jokilaakson ihmisiä, jotka tulivat pääkaupunkiin joko virallisissa asioissa tai sairaalamatkalle. Mahdollisuuksien mukaan hän kävi heitä sairaaloissa tapaamassa. Nivalan konikapinan jälkeen Kivioja anoi presidentiltä armahdusta vankilatuomion saaneille kapinallisille.

Eduskuntatyöstä jäi aikaa myös muuhun. Niinpä Kiviojalla oli 30-luvulta alkaen keskiviikkoisin radion aamuhartausvuoro, joka silloin oli suora lähetys Vanhasta kirkosta. Iltahartausvuorojakin oli, varsinkin sota-aikana, usein perjantaisin. Vaikka hartauksissa ei tekstistä ja asiasta poikettu, niin kotona tiedettiin hartauden loputtua, pääseekö isä huomiseksi kotiin.

Sanomalehti Liittoon Kivioja kirjoitti nimimerkillään VHK sunnuntaikirjoitukset yli 40 vuoden ajan. Hän kirjoitti näitä usein asemilla odotushuoneiden pöydillä. Suomen kirkossa otettiin adventtina 1939 käyttöön uusi virsikirja ja Raamattu. Kustantajien pyynnöstä Kivioja suoritti näiden oikaisuluvun sekä WSOY:lle että Otavalle varhaisina aamun tunteina alkuvuodesta 1939. Siirryttyään 1940 vappuna kirkkoherran virkaan hän joutui tekemään paljon sukuselvityksiä, suuritöisiä ja hankalia. Oman työnsä helpottamiseksi hän rupesi veteliläissyntyisen sukututkijan O. V. Kankaanrannan esimerkin mukaan laatimaan kortistoa Kalajoen suvuista. Sitä varten hän vei vanhan kirkonkirjan kerrallaan matkalaukussaan Helsinkiin ja laati siellä aamun varhaisina tunteina yli 2 000 korttia sisältävän aakkosellisen kortiston 1800-luvun loppuun saakka. Tämä työ jatkui aikanaan Kalajoella. Tämän jälkeen hän täytti eduskunnasta jäävän vapaa-ajan opinnoilla. Hän suoritti Helsingin yliopistossa filosofian kandidaatin tutkinnon 1945 ja auskultoi uskonnonopettajan pätevyyttä varten Helsingin normaalilyseossa ja sai maisterin arvon 1947.

Kun Moskovan rauhassa oli menetetty Karjala eli 10 % maan peltopinta-alasta, sai Vilho Kivioja aiheen raivata lisää viljelymaata. Niinpä hän 1941–42 poikiensa kanssa raivasi seurakunnan omistamaan Latohakaan yli 500 metriä pitkän ja kolme sarkaa leveän metsäalan pelloksi. Työssä käytettiin hevosta, auraa, kuokkaa ja lapiota. Pitkiä työpäiviä siellä tehneiden poikien ikä oli tuolloin 10–16 vuotta. Maanviljelys Jokelan pappilassa siirtyi vuokraajalle 1.1.1950. Pappiloiden maita myytiin sodan aikana ja sen loputtua pika-asutukseen ja tonttimaiksi. Vilho H. Kivioja sanoikin, ettei kukaan hänen seuraajansa voi enää myydä samaa määrää.

Marraskuussa 1964 seurakuntaan saatiin nuorisopastori. Siihen saakka kirkkoherra oli suoriutunut kaikista tilaisuuksista yksin. Useimmat virkamatkansa hän jopa syrjäkylille teki polkupyörällä, polvivammansa vuoksi vain yhdellä jalalla polkien. Hänellä olikin tapana sanoa, että jos vasen jalka oli huono, niin oikea oli Pohjanmaan paras. Seurakuntatyössä Kivioja viihtyi nuorten keskuudessa ja toimi vielä eläkevuosinaan nuorisopastorina Kallan leiririppikoulussa. Kysymykseen, kuinka jaksaa yli 50 vuotta useita kertoja vuodessa käydä läpi sama katekismus, tuli vastaus: ”Joka kerran tulee uusia kivoja vastauksia.” Eläkevuosinaan hän toimi lomittajana ja kirkkoherranviran väliaikaisena hoitajana naapuriseurakunnissa.

Vilho Kiviojan opinnot ja tehtävät

  • ylioppilas 1915
  • teologinen erotutkinto ja pappisvihkimys 1918
  • pastoraalitutkinto 1920
  • Ammattienedistämislaitoksen moottori-traktori- ja karkaisukurssi 1926
  • ylimääräinen pappi Rovaniemellä 1918–20
  • ylimääräinen pappi Hyrynsalmella 1920–22
  • ylimääräinen pappi Pyhäjärvellä Ol. ja Haapajärvellä 1992
  • ylimääräinen pappi Kuivaniemellä 1923
  • Kalajoen kappalainen 1923–40
  • Kalajoen kirkkoherra 1940–68
  • Kalajoen rovastikunnan lääninrovasti 1962–68
  • filosofian kandidaatti 1945
  • filosofian maisteri 1947
  • eduskunnan jäsen (maalaisliitto) 1929–45
  • Kalajoen yhteiskoulun rehtori, uskonnon ja pikakirjoituksen opettaja 1946–53
  • Kalajoen kansalaisopiston venäjänkielenopettaja
  • Zions Missionstidningin päätoimittaja 1932–57
  • Kalajoen säästöpankin isännistön jäsen 1948–65, puheenjohtaja 1951–65
  • Pohjanmaan Puhelinosuuskunnan hallintoneuvoston varapuheenjohtaja 1953–70
  • Kalajoen kunnanvaltuuston jäsen 1924–25 ja 1928–29
  • pikakirjoittaja, esperantisti, sanakirjasäätiön kerääjä
  • Suomen Valkoisen Ruusun I

Vanhemmat

talollinen Heikki Kivioja ja Susanna Sofia Himanka

Puoliso

Kokkolassa 31.12.1918 Alice Johanna Bergroth, syntynyt 31.12.1896 Kokkola, kuollut 1.8.1972 Kalajoki, vanhemmat vaakamestari Anders William Bergroth ja Brita Johanna Fröjdlund