Oulaisten Petäjäskoskella maanviljelijäperheeseen syntyneen Tauno Kalliokuljun lapsuutta ja nuoruutta varjostivat tapaturma, joka vammautti toisen silmän, sekä kansakouluaikana puhjennut vaikea sairaus, jonka vuoksi hän joutui makaamaan pitkiä aikoja selkä kipsattuna. Vaikeudet eivät lannistaneet opinhaluista nuorukaista, joka suoritti vuonna 1961 sosionomin tutkinnon Tampereen Yhteiskunnallisessa korkeakoulussa. Kalliokulju jatkoi opintoja ja sai yhteiskuntatieteiden maisterin arvon vuonna 1978.

Kalliokulju toimi opiskeluaikoinaan toimitusharjoittelijana Kalajokilaaksossa. Myöhemmin hän kirjoitti kulttuuri- ja yhteiskunnallisista asioista muun muassa Liittoon ja kuului kulttuurilehti Kaltion toimituskuntaan. Kalliokulju toimi tuntiopettajana Kalajoen Kristillisessä kansanopistossa ja Oulas-opistossa, jossa hän työskenteli myös va. rehtorina. Hänet valittiin vuonna 1971 Paavolan (Ruukin) kansalaisopiston rehtoriksi, jota tehtävää hän hoiti eläkkeelle siirtymiseensä eli vuoteen 1989 asti.

Kalliokulju oli Oulun läänin taidetoimikunnan jäsen vuosina 1977–1982 ja hoiti toimikunnan kirjallisuuden työryhmän ja Kirjoittajaseulan puheenjohtajuutta. Hän kuului puheenjohtajana Maaseudun Sivistysliiton Oulun läänin aluejärjestön johtokuntaan, Keskustapuolueen Pohjois-Pohjanmaan piirin kulttuuritoimikuntaan, Siika-Pyhäjokialueen Liiton kulttuurijaostoon ja läänin opistopiirin johtokuntaan.

Kiinnostus kirjoittamista kohtaan heräsi jo nuorena. Pyhäjokiseutu julkaisi vuosina 1955–1956 jatkokertomuksena Kalliokuljun nuorisoromaanin ”Kalpavaaran poikien seikkailuja”. Hänen satukuunnelmansa ”Valheen virta” sai vuonna 1957 laajan kuuntelijakunnan, kun Yleisradio esitti sen.

Kalliokulju sai teksteistään kannustavaa palautetta, sillä hänet palkittiin J. H. Erkko -kilpailussa vuonna 1960 yhdessä Kauko Aallon ja Jorma Kannilan kanssa. Kaksi vuotta myöhemmin hän sai jaetun toisen palkinnon Pirkanmaan kirjoituskilpailun runosarjassa yhdessä Väinö Vainion kanssa.

Tämän jälkeen kaunokirjallisessa tuotannossa seurasi pitkä hiljaiselon kausi. Vuonna 1972 Tauno Kalliokulju toimitti Ylivieskan seudun taideyhdistyksen kirjallisen jaoston kustantaman novelliantologian ”Eräs kohtaaminen”. Kaksi vuotta myöhemmin ilmestyi samalta kustantajalta niin ikään novelleja sisältänyt antologia ”Näiden mahdollisuuksien välillä”. Sen toimitti Anja Vähäaho; Tauno Kalliokulju kuului Leevi Karsikkaan ja Riitta Suonpään kanssa kirjan toimituskuntaan.

Ainoaksi omaksi painotuotteeksi jääneen, ”Nuket”-nimisen pienoisromaanin ilmestyminen osui edellä mainittujen antologioiden väliin vuonna 1973. Teoksen kustansi oululainen Pohjoinen.

Kun läänin taidetoimikunta järjesti vuonna 1977 Haapaveden kansanopistolla luovan kirjoittamisen seminaarin, Tauno Kalliokulju oli yhteiskuntatieteiden lisensiaatti Elina Halttunen-Salosaaren ja kirjailija Seppo Lappalaisen ohella yksi kouluttajista. Seminaariin kelpuutettiin 29 kirjoittajaa kaikkiaan 45 hakijasta. Tauno Kalliokulju puhui romaanin rakenteesta ja totesi, että ”romaanista ei synny hyvää taideteosta, jos rakennetta ja kokonaiskomposiota luova tekniikka on puutteellista”.

Kalliokulju laati kirjallisuuskritiikkejä mm. Kaltioon. Vuonna 1970 hän arvioi oulaistelaisen eräkirjailijan Leevi Karsikkaan ”Hukkuva erämaa” -esikoisteoksen parhaiden novelleiden sisältävän ”rakenteellista jämeryyttä ja maskuliinista otetta, joka on koko kokoelman hallitsevana piirteenä”. Vuonna 1984 Tauno Kalliokulju tutustui puolestaan haukiputaalaisen Joni Skiftesvikin ”Pystyyn haudattu” -romaaniin ja kirjoitti, että ”Joni Skiftesvikin kaltaisen kertojan tulo kirjallisuuteemme tuo osaltaan mukanaan sitä taitamista ja uutta kirjallista veren käyntiä, jota on kovin odotettu”.

Omassa elämässään vammaisuuden kokenut Tauno Kalliokulju oli mukana monissa vammaisten elämää parantavissa hankkeissa. Hän oli myös tunnettu ja arvostettu maaseudun ja syrjäseutujen puolustaja. Hän jaksoi heikentyneestä terveydestään huolimatta seurata aktiivisesti yhteiskunnan tapahtumia ja kulttuuriasioita vielä eläkepäivinäänkin, joiden viettoon hän palasi kotikuntaansa Oulaisiin.

Lähdeluettelo

  • Kaltio 2:1970, 5:1977, 6:1984.
  • Veikko Heilala, Tauno Kalliokulju kuollut – Suomenmaa 17.11.1999.