Toivo Jyringin syntymän aikaan hänen vanhempansa toimivat kaupanhoitajina Reisjärvellä, mutta olivat kirjoilla Sievissä. Toivon isä oli yritteliäs liikemies. Hänellä oli Kannuksessa kauppa yhdessä Oskari Tokoin kanssa. Hän toimi myös puutavara-alalla mm. johtaen uittoja. Taiteellisuuden Toivo lienee perinyt äidiltään, joka oli hyvä piirtäjä. Jo 15-vuotiaana Kannuksessa hän maalasi ensimmäiset taulunsa. Isä olisi lähettänyt poikansa taidekouluun, mutta tämä itse ei tahtonut.

Jyringit asuivat Himangan Raumankarilla nykyisellä Roosin paikalla 1912–19. Toivo kävi mm. uitto- ja lastaustöissä. Himangalta käsin hän osallistui kiväärimiehenä vapaussotaan Tampereella ja Viipurissa. Hän sai I lk:n Vapauden mitalin. Vuonna 1919 Jaakko Jyrinki osti Kalajoen Rahjasta Siiponjoen sillankorvasta perheelleen talon, jossa sukua asuu edelleen. Toivo teki talon töitä ja kävi lastuulla. Iltaisin hän maalasi. Tämä aika 1919–27 näyttää olleen hänelle taiteilijana tärkeä. Hän kiintyi Rahjan luontoon. Hän on maalannut paljon tauluja merestä, Rahjan saaristosta ja Siiponjoen maisemista. Tauno-veli sanoo: ”Toivo tottui hengittämään meri-ilmaa. Hänellä oli myöhemmin ikävä Kalajoelle.”

Vuosina 1927–45 Toivo Jyrinki asui perheineen Pitkäsenkylän Vihelässä vaimonsa kotipaikoilla. Tila oli pieni: 4 lehmää, hevonen ym. Lainaakin oli. Sivuansiota piti hakea lastuulta ja rakennustöistä. Pula-aikana lisäansion tarve ajoi häntä myös maalaamaan enemmän, ja maalaamisesta tuli vähitellen ammatti. Noilta ajoilta ovat mm. kaksi hänen ehkä tunnetuinta työtään. Nämä taulut olivat ennen Kalajoen nuorisoseuralla, nyt kunnanvirastossa. Vuonna 1927 maalattu suuri taulu kuvaa iltaruskoa Hiekkasärkillä, ja 1937 signeerattu maalaus Kalajoen vanhan sillan maisemaa. Edelleen hän maalasi paljon Kalajoen luontoa ja taloja.

Jatkosodan aikana Toivo Jyrinki oli linnoitustöissä Äänislinnassa ja Pitmassa. Suuri osa ajasta kului kuitenkin Syvärin maisemien ikuistamiseen.

Vanhemman pojan muutettua Haapajärvelle muukin perhe muutti sinne Haarapuhtoon 1945. Taiteilijan työ jatkui. Tilaustyönä hän maalasi paljon tauluja taloista ja kartanoista, joitakin muotokuviakin. Viimeiset kymmenkunta vuotta hän oli maalaamatta näön heikettyä.

Ihmisenä Toivo Jyrinki oli hyvin vaatimaton, herkkä, leikkisä ja rauhaa rakastava. Hänen oli vaikea kaupata taulujaan, mutta toiset tilasivat niitä. Ajatusta omasta näyttelystä hän vierasti, mutta Haapajärvellä niitä oli taiteilijan vanhuusvuosina pari. Haapajärven kulttuuripalkinto tuli yllätyksenä.

Itseoppineeksi taiteilijaksi Toivo Jyrinki oli hyvä piirtäjä ja värien käyttäjä. Usein hän luonnosteli taulunsa lyijykynällä paperiarkille. Hänellä oli erinomainen näkömuisti. Vaikka hänen taulunsa olivat realistista näköistaidetta, ne eivät ole valokuvia vaan kauniita tyylitelmiä. Suuri yleisö arvostaa niitä. Väärennöksiäkin on liikkeellä. Toivo Jyrinki muistetaan hyvänä itseoppineena keskipohjalaisena taidemaalarina, jonka taulut kaunistavat monta kotia varsinkin Kalajoella. Kuolinilmoituksessa perhe kiteyttää hänen muistonsa Psalmin 91 jakeen 16 sanoin.

Vanhemmat

liikemiesmaanviljelijä Jaakko Jyrinki ja meijeristi Sofia Aukusta Millala

Puoliso

Kalajoella 30.12.1920 Hulda Katariina Ylikangas, syntynyt 3.3.1901 Kalajoki, kuollut 12.5.1993 Kokkola, vanhemmat talollinen Leander Ylikangas ja Liisa Hihnala