Vanhoillislestadiolaisuuden keskeinen pappisvaikuttaja ja kokoomuslainen kansanedustaja Oskari Heikki Jussila syntyi Leppävirralla vuonna 1888 Sofia ja Heikki Jussilan vanhimpana lapsena. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Kuopion klassillisesta lyseosta vuonna 1908 ja aloitti sitten teologian opinnot Helsingin yliopistossa. Hänet vihittiin papiksi Oulussa vuonna 1914, ja kaksi vuotta myöhemmin hän suoritti pastoraalitutkinnon. Opiskeluaikoinaan Jussila oli liittynyt lestadiolaiseen yhteisöön. Kun liike jakautui vuonna 1910, hän valitsi vanhoillislestadiolaisuuden.

Valmistumisensa jälkeen Jussila toimi tilapäisissä seurakuntaviroissa Tyrnävällä, Kiuruvedellä, Suomussalmella, Säräisniemellä ja Ranualla. Vakinaisena kirkkoherrana hän työskenteli Ranualla vuosina 1918–1920, Kuivaniemellä 1920–1934 ja Alatorniossa vuodesta 1934 kuolemaansa saakka. Vuosina 1938–1955 hän oli Tornion rovastikunnan lääninrovasti.

Oskari Jussila oli vanhoillislestadiolaisuuden piirissä paitsi arvostettu seurapuhuja, myös toimittaja ja hengellisten laulujen runoilija. Hän toimitti ja kustansi Siionin Laulut ja Wirret -nimisen laulukirjan ensi kerran vuonna 1916. Vuosina 1916–1975 ”Jussilan laulukirjasta” ilmestyi 20 painosta. Jussila myös suomensi lauluja sekä kirjoitti omiakin; tunnetuimpia niistä ovat ”Kun Jeesus on omana mulla” ja ”Sun armoalttarillasi”.

1920-luvulta lähtien Oskari Jussila sai vanhoillislestadiolaisuudessa keskeisen pappisvaikuttajan aseman. Kemin vuosikokous uskoi hänelle liikkeen pää-äänenkannattajan, Sionin Lähetyslehden, toimittamisen. Jussila työskenteli lehden toimittajana yhtäjaksoisesti vuoteen 1939 saakka ja sen jälkeen vielä vuosina 1942–1944. Hän oli jo aiemmin tullut tunnetuksi seurakuntapappina, seurapuhujana, laulukirjan kokoajana ja hengellisten laulujen runoilijana, mutta nyt hänen uskonopilliset ja yhteiskunnalliset kannanottonsa saivat todellista näkyvyyttä. Jussilan kirjoituksia ilmestyi vuosina 1913–1955 Sionin Lähetyslehdessä 304 kappaletta, joista toimittajakaudellaan hän kirjoitti 285.

Oskari Jussila tuli valituksi vuonna 1922 kokoomuksen kansanedustajaksi Oulun läänin pohjoisesta vaalipiiristä. Hänen eduskuntatyössään tulivat esille mm. kansakoulun perinteisen uskonnonopetuksen säilyttäminen, kirkollisten toimintamäärärahojen ennallaan säilyttäminen tai lisääminen sekä Lapin ja Peräpohjolan kehittäminen. Kansanedustaja-aikanaan Jussila oli mukana mm. sivistysvaliokunnassa, ulkoasiainvaliokunnassa ja valtiovarainvaliokunnassa.

Muiden toimiensa ohella Oskari Jussilalla oli useita luottamustehtäviä; hän oli esimerkiksi Ranuan kunnanvaltuuston puheenjohtaja ja kunnallislautakunnan esimies. Lisäksi hän toimi aktiivisesti oman kansanopiston perustamiseksi, ja vuonna 1923 Ylitornion kristillinen kansanopisto aloittikin toimintansa vanhoillislestadiolaisen liikkeen tukemana. Jussila myös matkusti sielunhoitotyössä niin Ruotsissa kuin Pohjois-Amerikassakin.

Kuolemansa jälkeen Oskari Jussila nousi 1960-luvulla keskeiseen asemaan vanhoillislestadiolaisuudesta irtautuneen Elämän Sana -ryhmän ja siihen kuuluneiden pappien keskuudessa. Liikkeen omassa Elämän Sana -lehdessä julkaistiin vuosina 1961–1964 toimittajien omia kirjoituksia lukuun ottamatta eniten juuri Jussilan kirjoituksia, joten hän sai liikkeessä eräänlaisen hengellisen isän aseman. Elämänsanalaisuuden kuihduttua Jussila muistettaneen parhaiten kokoamastaan laulukirjasta sekä runoilemistaan virsistä.

Vanhemmat

maanviljelijä, kansakoulunopettaja Heikki Jussila ja Anna Sohvi Konttinen

Puoliso

Elsa Ulriika Hiltunen

Lähdeluettelo

  • Tapaninen, Pekka: Oskari Heikki Jussila (1888-1955): lestadiolaispappi, toimen ja näkyjen mies. 2007.
  • Eduskunta, Kansanedustajat 1907–.