Jaakko Jussila syntyi maanviljelijä-kirkonvartija (suntio ja kellonsoitta­ja) Matti Jussilan ja hänen vaimonsa Maria Luukelan eli Kärpän 10-lapsiseen perheeseen vuonna 1870. Käydessään Kirkonniemen koulua hän muita ikätovereitaan lahjakkaampana toimi opettajansa Anna Charlotta Kujalan apuna. Ei siis ihme, että hän lähti Jyväskylän seminaariin. Toimittuaan vuoden Pattijoella Jussila tuli kotipitäjäänsä vuonna 1895, ensin Simppulan koulun opettajaksi ja siirtyi sieltä Jokikylän koululle, jossa hän toimi 31 vuotta. Tultuaan takaisin Haukiputaalle hän sai tehtäväkseen säestää kirkossa harmonilla virsiä, kun silloinen lukkari ei siihen kyennyt. (Jarmo Jussila kertoi 30.8.2007, että hänellä on Jaakko Jussilan koulutodistus ja siinä kaikki aineet on arvioitu korkeimmalla mahdollisella arvosanalla 12.)

Jaakko Jussila avioitui Maunun sahan isännöitsijän tyttären Ida Haltun kanssa. Pariskunta sai kaikkiaan 13 lasta. Pojista yksi kuoli nuorukaisena vapaussodassa saamiensa vammojen johdosta. Myöhemmissä sodissa kaatui kaksi poikaa, ja vielä neljäs kuoli sodan johdosta jäätyään vaille riittävää sairaalahoitoa. Joten yllättävää surua tuli perheeseen harvinaisen paljon. Jussilat eivät sitä näyttäneet ulospäin. He ottivat surut nöyrästi vastaan.

Ida-vaimo oli kiireisellä miehellä suurena apuna ja joutui olemaan pal­jon kotona. Hän oli käynyt kauppakoulun; myöhemmin hän suoritti käsityö­alan kursseja ja toimi tyttöjen käsityönopettajana Jokikylän koululla.

Opettajana Jussila halusi edistää hyvyyttä ja kannusti opettajayhdistyksen kokouspöytäkirjojen mukaan siihen myös kollegojaan. Hän toimi valtakun­nan tasolla koululääkäritoimen hyväksi, ja Haukiputaalla hän yritti ponte­vasti vastustaa kunnan sairaanhoitajatoimen lakkauttamista vuonna 1899. Samana vuonna hän avusti valtakunnallista kotikoulutoimistoa välittämällä opetustarvikkeita. Jo 1901 hän toimi jatkokoulun saamiseksi Haukiputaal­le. Monella tapaa hän vaikutti opettajien aseman parantamiseksi, varsinkin palkkojen nostamiseksi.

Erityisesti Jussila tiedetään tänä päivänä Haukiputaan koululaitoksen ensimmäisen historian kirjoittajana. Sen hän laati vuonna 1925, jolloin oli kulunut 50 vuotta ensimmäisen kansakoulun aloittamisesta. Jaakko Jussila toimi Haukiputaan seurakunnan kirkkoneuvoston jäsenenä 1903–1960, siis 57 vuotta. Kirkkovaltuuston jäsenenä hän oli vuosina 1924–1959 eli 35 vuotta. Hän oli kirkolliskokouksissa ja kirkollisia asioita pohtineiden komiteoi­den jäsenenä.

Kuntakokouksen esimiehenä hän oli vuosina 1900–1907. Kunnanvaltuuston ensimmäisenä puheenjohtajana hän oli vuodesta 1911 ja myöhemmin uudestaan kahteen otteeseen vuoteen 1945 asti. Lisäksi hän oli Haukipu­taan Osuuskaupan perustajajäsen 1905, sen hallituksen jäsen 1918, hallinto­neuvoston puheenjohtaja 1936–1954 ja lopulta osuuskaupan kunniajäsen. Hän oli myös Haukiputaan Jokikylän Osuuskassan perustajäsen. Perustamis­kokous pidettiin Jokikylän koululla öljylampun valossa. Osuuskassa oli en­simmäinen Oulun ympäristöön perustettu. Jussila toimi sen hoitajana vuo­sina 1913–1924 ja 1930–1952. Kassa oli hänen kamarissaan vuoteen 1930 asti. Kun toiminta laajeni, nimi muutettiin Haukiputaan Osuuskassaksi (1939). Vuonna 1952 se liittyi Oulun Seudun Osuuskassaan. Omassa kylässään Jus­sila teki mm. ilmaiseksi perukirjoja eikä ottanut maksua muusta kuin pape­rista. Jaakko Jussila kuoli vuonna 1960.

Oulun maakunta-arkistossa säilytetään Jaakko Jussilan arkistoa. Siellä on hänen kirjeitään sekä hänen pitämiään hengellisiä, osuustoiminnallisia sekä isänmaallisia puheita ja esitelmiä. Materiaalin joukossa on myös mustakantisia vihkoja hänen henkilökohtaisista menoistaan sekä mm. luettelo hänen kir­jastonsa kirjoista ja muistiinpanoja kuulemistaan luennoista.

Jaakko Jussila oli siis vaikuttaja kunnan ja valtakunnan tasolla. Hän noudatti elämässään silloisen opettajakoulutuksen ihanteita eli olla vaikutta­massa hyvissä pyrkimyksissä. Suuri työmäärä ja jälkikasvun suuruus vaikutti ehkä siihen, että ainakin osa omaisista muistaa hänet etäiseksi, vaikka hän piti lapsista. Ehkä siihen vaikutti sekin, että hän oli vakava ja niin asiakes­keinen kuin ihminen voi olla. Kuitenkin perhe ja koko Haukipudas kunni­oitti häntä kuin patriarkkaa. Hän oli vaatimaton mutta vahva auktoriteet­ti, sanoi hänen Auni-tyttärensä. Tällainen mielikuva on myös kirkkoher­rallamme, joka muistaa hänet 1950-luvulta mustahattuisena herrasmiehe­nä kirkon penkillä.

Vanhemmat

maanviljelijä-kirkonvartija Matti Jussila ja Maria Luukela

Puoliso

Ida Halttu