Matti Junttila syntyi Vihannin Myllyperän Ojantakasessa vuosisadan vaihteen jälkeen 9.2.1900. Nuorukaiseksi vartuttuaan Matti lähti Ouluun räätälin oppiin. Mutta ala sen kummemmin kuin kaupunkilaiselämäkään eivät nuorta miestä kauan miellyttäneet, vaan hän palasi miltei valmiina kisällinä takaisin kotiseudulleen Vihantiin. Vihannissa Matti alkoi hoitaa yhdessä isänsä ja veljensä kanssa kotitaloaan, kunnes avioitui entisen Viitin sotilastorpan emännän kanssa. Kelpo isäntä Matista taloon tulikin: kohta olivat torpan viljelykset hyvässä kunnossa. Matin toimintatarmo ei rajoittunut kuitenkaan vain oman talon asioiden hoitoon, vaan ennen pitkää koko pitäjä sai siitä osansa.

Matti Junttila oli omasta mielestään ”sellainen joka paikan harava”, ja haravoimista kyllä riitti: työväenyhdistys, maamiesseura, nuorisoseura, kunnalliselämä, pankkitoiminta, seurakunta ja lehdistö. Ehkä merkittävimmän työnsä Matti kuitenkin teki kotiseututyön hyväksi. Hän oli Vihannin kotiseutuyhdistyksen perustaja, kehittäjä ja innokas toiminnan vetäjä. Jo nuoresta saakka Matti oli tuntenut syvää mielenkiintoa menneisiin aikoihin ja tapoihin sekä vanhoihin esineisiin ja muihin entisen elämänmuodon muistomerkkeihin. Matti käyttikin runsaasti aikaa vanhan perimätiedon ja esineistön tallentamiseen. Mutta Matti ei pelkästään kerännyt esineitä, vaan hän myös syvällisesti paneutui esineiden ja asioiden taustaan, historiaan, niin että hänestä pikkuhiljaa kehittyi eräänlainen itseoppinut tiedemies.

Matti Junttilan ansiota on, että Vihannin nuorisoseuran kotiseututoimikunta rupesi puuhaamaan Vihantiin kotiseutumuseota. Kirkkomäelle, vanhaan lainamakasiiniin, museo sitten sijoitettiin ja sinne kuljetettiin jo kahdenkymmenen vuoden aikana koottu esineistö, noin 700 esinettä. Matti Junttilasta tuli itseoikeutetusti museon hoitaja, mistä hänen lempinimensä Museo-Matti juontaakin alkunsa.

Matti Junttila oli monipuolisesti lahjakas kansanmies. Jo Matin nuorisoseura-aikoina vihantilaiset saivat monesti kuulla hänen esiintyvän joko näyttelijänä tai lausujana; myöhemmin hän toimi myös puhujana. Mutta temperamentikas Matti ei omannut vain suullista esitystaitoa, vaan vihantilaiset tunsivat Matin myös taidemaalarina. Matti ikuisti vihantilaista maisemaa moniin akvarellitöihinsä ja sai varsinkin juuri akvarelleistaan pitämissään näyttelyissä melko suopeat arvostelut.

Raahen Seutu -lehdessä esiintyi usein pakinoitsija ”Vilkuttaja” Vihannin vilkku -nimisen otsikon alla. Ja kukapa muu se Vihannista olisi ollut kuin juuri Matti Junttila. Pakinoista lukijaa lähestyi huumorintajuinen, aikaansa seuraava ja pohdiskeleva, kantaa ottava veistelijä. ”Veistelijä” olikin nimimerkki, jota Matti Junttila Pyhäjokiseutuun kirjoittamissaan pakinoissa käytti. Pakinoiden ohella Matti Junttila kirjoitteli lehtiin paljon Vihannin vanhoista ajoista vuosisadan alkupuolelta muistitietojen varassa tai edellisten vuosisatojen tapahtumista arkisto- ja historiatietojen perusteella. Matti oli yksi niistä vihantilaisista, jotka kirjoittivat Vihannin ainakin Oulun läänin kartalle.

Eläkkeelle siirtyessään aika ei Matin pursuavaa elämänmyönteisyyttä lannistanut. Matti kirjoittikin joskus: ”Pysähdy ihminen ja katso taaksesi ja sinä huomaat, että auringon edestä on pilvi pakenemassa, ja lauhkea lounaistuuli puhaltaa.” Liekö tähän lauseeseen kiteytyi Matin elämänilon salaisuus: Matti muisti kaiken kiireen keskelläkin välillä pysähtyä.

Vanhemmat

Sakari Edward Junttila ja Kustaava Palokangas

Puoliso

Vilma Johanna Ristiina Hanhela o.s. Haapakangas