Maanviljelijäperheeseen syntynyt E. J. Jatkola tuli ylioppilaaksi 1899 ja suoritti oikeustutkinnon 1907. Varatuomarin arvon hän sai 1911, ja 1915 hän suoritti ylemmän hallintotutkinnon. Virkauransa E. J. Jatkola aloitti kotipitäjässään. Hän toimi Pyhäjärven Ol. nimismiehenä 1907–16 ja toimitti sen ohella käräjiä Piippolan tuomiokunnassa 1909–14. Pyhäjärveltä hän siirtyi Ouluun, jossa hän toimi Oulun kihlakunnan kruununvoutina 1916–24 ja samalla Oulun lääninhallituksen verotusasiain ylimääräisenä esittelijänä 1919–23. Lääninhallinnon palvelukseen hän siirtyi päätoimisesti tultuaan 1924 nimitetyksi Oulun lääninsihteeriksi. Tätä virkaa hän hoiti 1924–33.

E. J. Jatkolan kiinnostus yhteiskunnallisiin asioihin vei hänet Oulun 1. eteläisestä vaalipiiristä edistyspuolueesta valittuna kansanedustajana eduskuntaan 1930. Siellä hän toimi mm. lakivaliokunnan puheenjohtajana. Hänelle myönnettiin ero eduskunnasta 10.11.1933 hänen tultua nimitetyksi Mikkelin läänin maaherraksi. E. J. Jatkola hoiti maaherran virkaa kuolinvuoteensa 1948 saakka. Tasavallan presidentin valitsijamiehenä hän oli 1925 ja oikeusministerinä T. M. Kivimäen hallituksen loppukauden 6.3.–7.10.1936.

E. J. Jatkola oli mm. Oulun läänin tarkastuslautakunnan puheenjohtaja 1921–33, perintöverotarkastuslautakunnan puheenjohtaja 1922–33, SPR:n Mikkelin piirihallituksen puheenjohtaja 1934–48, Kenraali Mannerheimin lastensuojeluliiton liittoneuvoston jäsen 1938–48, Pohjolan Osakepankin hallintoneuvoston jäsen sekä Suur-Savon maakuntaliiton liittovaltuuston ja liittohallituksen puheenjohtaja. E. J. Jatkola oli arvostettu ja kunnioitettu hallintomies.

Vanhemmat

maanviljelijä Juho Jatkola ja Sofia Väänänen

Puoliso

Pyhäjärvellä Ol. 7.7.1908 Bertta Laitinen, syntynyt 24.6.1887 Kuopio, kuollut 1947 Mikkeli, vanhemmat Pekka Laitinen ja Hedvig Sofia Eskelinen