Pasi Jääskeläinen oli tunnettu ja pidetty ihminen. Haapavedellä hän oli aktiivinen yhdistystoimintamies. Hän oli mukana muun muassa Haapaveden nuorisoseuran, kansalaisopiston, kylpylaitoksen ja Maanviljelijäin Myllyosuuskunnan perustamisessa. Toimipa hän myös isänsä August Jääskeläisen apuna kanttorin työssä.

Pasi perusti Haapavedelle omaa nimeään kantavan kantelepajan, jossa taitavat puusepät valmistivat Pasin patentoimaa kantelemallia. Pasin kantelemalli perustui vanhaan haapavetiseen kanteletyyppiin. Kantelepaja toimi pari vuotta, kunnes se lopetettiin kannattamattomana vuonna 1904.

Pasista kerrottiin lukemattomia tarinoita. Merimiehenäkin ollut Pasi oli taitava uimari. Eräässä Haapavedellä järjestämässään uimanäytöksessä Pasi esitti sorsaemoa, jolla oli poikue perässään. Poikueessa olivat mukana myös Oskar Merikanto ja Eino Rautavaara. Uimanäytöksessä emo ui järvelle poikue perässään; yht’äkkiä emo katosi. Poikue alkoi hermostua. Hetken kuluttua emo naureskelee kaukana rannalla, jonne se oli sukeltanut poikueen alitse.

Kerrottiinpa sellaistakin, että keväällä heikkojen jäiden aikaan oli eräs mies juossut pappilaan huutaen, että joku oli pudonnut jäihin. Miesjoukko lähti ripeästi pelastustöihin, mutta rannalle saavuttuaan ja jäihin putoajan tunnistettuaan se kääntyi takaisin. Pasihan se vain oli, kyllä se sieltä omin avuin selviää.

Pasin teatterikiertue

Pasin aloitellessa teatteritoimintaa Haapavedellä sattuivat teatteriharjoitukset yhtä aikaa ruotsinkielisen hartaustilaisuuden kanssa, johon Pasin täytyi ruotsia osaavana osallistua esilaulajana. Pasi valitteli tilannetta huumorimiehenä tunnetulle rovasti Pöyhöselle: ”Kuinka se käy kun meillä on harjoitukset silloin, kun on herrasväen ruotsinkielinen jumalanpalvelus?” ”No”, hyväntahtoinen rovasti tuumi, ”minä käväisin kodeissa ilmoittamassa, että se on peruttu… ja kun teillä on se teatterikin”.

Pasi Maailmalla

Pasi opiskeli laulua Oskar Merikannon ja kuuluisan oopperalaulajan Abraham Ojanperän johdolla. Kansanperinteenkerääjä Samuli Paulaharju kirjoitti vuonna 1918 julkaistussa artikkelissaan Pasi Jääskeläisen lauluopinnoista näin:

”Ja niin päätti Pasi viimein ruveta laulajaksi sekä meni Ojanperän luo oppiin. Harjoitteli, harjoitteli, harjoitteli jonkin aikaa, jo Ojanperä arveli, jotta ’kyllähän miehestä laulaja tulisi, kun kymmenen vuotta harjoittelisi ja kaksikymmentätuhatta tuhlaisi… kuka tietää, vaikkapa laulaja tulisi.’

No, sitten parasta alkaa heti, Pasi päätteli ja heitti Ojanperä-opintonsa. Hän esiintyi sitten useasti pääkaupungissa konserteissa ja iltamissa avustajana, laulellen kansanlauluja ja herättäen yleistä mieltymystä ja suosiota. Jopa hän viimein uskalsi antaa oman konsertinkin pianon säestyksellä, ’mutta se ei mennyt nahkaan’.

Silloin keksi Pasi ottaa avukseen kansallisen kanteleen, oikein omatekoisen haapaveteläisen soitikon, jolla rupesi laulujaan säestämään. Silloin Pasi osui omalle alalleen, kun sai teräskielisen kansansoitikon poikkipuolin polvilleen ja alkoi siitä sointuja näppäillä ja heläytellä salojen synnyttämiä seveleitä. Ihan haltioissaan Pasi päästeli: ’Kun minä tästä laulaa lähden, / niin laulan laulunpäitä, -päitä, -päitä. / Ja kun minä sitten naimaan lähden, / niin viikon ma hyppään häitä.’”

Pasi Jääskeläinen oli tunnettu myös ulkomailla. Eräällä esiintymismatkalla Tanskassa sattui huvittava tapaus. Pasi matkusti vaimonsa Hilman kanssa, ja heidän esikoisensa syntyi matkan aikana. Paluumatkalla Pasi vei tavaransa tullitarkastukseen. Ensin hän laittoi tullimiehen eteen laukun, jossa olivat lapsen matkan aikana käyttämät rievut. Tuoksu ei tainnut olla tarkastajan mieleen, sillä nopeasti hän sulki kassin ja leimasi kaikki Pasin matkatavarat.

Pasin laulut

Pasi Jääskeläinen levytti aikanaan runsaasti. Vuoden 1905 suurimpia kevyen musiikin hittejä oli Pasin kupletti ”Remma ja remma”.

Voi kuinka iso erotus on auringolla ja kuulla ja kuulla
Voi kuinka iso erotus on auringolla ja kuulla
En ole tyttö sun hätävaras, vaikka taijat luulla ja luulla
En ole tyttö sun hätävaras, vaikka taijat luulla

Talonpoikia haukutaan, että sekin on semmonen herra ja herra
Talonpoikia haukutaan, että sekin nyt on semmonen herra
Renkipojasta hellun saapi paljonkin suloisemman ja -semman
Renkipojasta hellun saapi paljonkin suloisemman

Talon tyttöjä haukutaan, että sekin on semmonen remma ja remma
Talon tyttöjä haukutaan, että sekin nyt on semmonen remma
Piikatytöstä hellun saapi paljonkin suloisemman ja -semman
Piikatytöstä hellun saapi paljonkin suloisemman

Konstantinopolin portin päällä on Turkin keisarin kuva ja kuva
Konstantinopolin portin päällä on Turkin keisarin kuva
Suomen pojat ne sanovat, hyi hittoa kun se on ruma ja ruma
Suomen pojat ne sanovat, voi hitto kun se on ruma

Talon tyttöjä haukutaan, että sekin on semmonen remma ja remma
Talon tyttöjä haukutaan, että sekin nyt on semmonen remma
Piikatytöstä hellun saapi paljonkin suloisemman ja -semman
Piikatytöstä hellun saapi paljonkin suloisemman

Samana vuonna hän levytti myös kappaleen ”Hei henttuni”, joka sijoittuu jonnekin kansanlaulun ja kupletin välille.

Hei henttuni kammarin ikkunan alta, kaameen karmee pauhu
Siellä se kuuluu iltasilla, tämän pojan laulu

Ja henttuni silmät kuin säihkyvät tähdet ja varsi kuin elämän lanka
Enkä olis’ luullu sellaista tyttöä maailmassa olevankaan

Konserttinsa Pasi päätti juomalauluun, jonka viimeiseen säkeistöön hän oli keksinyt omat sanat: ”Pasi poika se laulelee ja syö, / ja laulamalla hän nahkansakin myö. / Ainahan sitä saa pikkuisen rahaa, / jot taasen saa kasvattaa isompaa mahaa. / Syö ja laulaa ja syö.”

Pasi Jääskeläinen ja Haapaveden opisto

1800–1900-lukujen vaihteessa Haapavedellä vaikuttanut paikkakunnan suuri poika – näyttelijä, laulaja, kupletööri ja kanteleensoittaja – Pasi Jääskeläinen toimi aktiivisesti opiston hyväksi. Hän oli mukana opiston perustamispuuhissa ja keräsi rahaa oppilaitoksen perustamista varten. Varoja hankkiessaan Pasi järjesti muun muassa laulanta- ja soittoiltamia. Itse opiston perustamisjuhlaan ei Pasi kiireisenä miehenä päässyt, mutta hän lähetti onnitellakseen sähkösanoman, jossa hän ilmoitti: ”otan osaa juhlaanne”.

Ollessaan Haapavedellä kiertueidensa välissä Pasi Jääskeläinen toimi opiston laulunopettajana. Hän opetti laulantaa vakinaisemmin lukuvuonna 1916–1917.

Opiston veistotunneilla valmistettiin runsaasti kanteleita. Yleisin malli oli Pasi Jääskeläisen kehittelemä kantele, joka pohjautui pitkälti perinteiseen haapavetiseen kantelemalliin. Pasin kanteleen suosioon lienee vaikuttanut sen maine erinomaisena soittimena ja Pasin oman kantelepajan läheisyys.