Herralan talon maanviljelystilalla Oulaisten Matkanivassa syntynyt Erkki Hyytinen olisi voinut jatkaa isänsä jälkeen kotitilansa hoitamista, sillä seitsenlapsisessa sisarusparvessa oli hän lisäkseen ainoastaan yksi poika, joka oli kuitenkin siirtynyt jo varhain rakentamaan omaa elämäänsä toisaalle.

Vaikka Erkki Hyytinen oli työntekijänä riski ja ripeäotteinen, nuoren miehen kyvyt ja halut suuntautuivat ennen kaikkea hengenviljelyn saralle. Hän osallistui nuoresta pitäen innokkaasti kotikylänsä nuorisoseuran toimintaan niin luottamustehtävissä kuin erilaisen ohjelman esittäjänä. Maatöiden lomassa Hyytinen riimitteli usein runoja, jotka hän vapaa-aikoinaan tallensi paperille.

Erkki Hyytinen hankki käyttöönsä jo ennen opintielle lähtemistään vanhan Olivetti-merkkisen kirjoituskoneen. Ensimmäisen painetun tekstinsä hän sai Suomen Kuvalehteen. Juttu käsitteli Piippolan suurta poikaa, kirjailija Pentti Haanpäätä, jota Hyytinen oli käynyt haastattelemassa. Hyytinen valmistui sahateknikoksi vuonna 1957 ja työskenteli uittopäällikkönä Oulussa. Kun Yleisradion aluetoiminta organisoitiin uudelleen vuonna 1968, maahan perustettiin alueradiot ja niiden johtoon valittiin aluepäälliköt. Oulun alueradion päälliköksi nimitettiin Erkki Hyytinen.

Hyytisen esikoisteos, WSOY:n vuonna 1960 julkaisema ”Kulo”, perustuu armeijakokemuksiin tykistössä sekä tapahtumiin kotiseudulla Herralassa ja Herrapäässä. Kaksi vuotta myöhemmin ilmestyneen ”Pato”-romaanin tapahtumat kytkeytyvät niille paikkakunnille, joilla Erkki Hyytinen liikkui uittopäällikkönä. Teokset saivat myönteisen vastaanoton niin lukijoiden kuin kriitikoiden taholta. Sirkka Sassali luonnehti Kaltiossa Pato-romaania ”tämän päivän muuttuvan, teknillistyvän ja kaupunkilaistuvan yhteiskunnan erittäin huomionarvoiseksi kuvaukseksi”. Sassalin mukaan romaani osoitti, että vaikka Erkki Hyytinen oli ammatiltaan teknikko, hän oli mieleltään humanisti.

Lupaavasti alkanut kirjailijantyö katkesi jyrkällä protestilla huhtikuussa 1965, kun Erkki Hyytinen poltti julkisella paikalla roviolla uuden kirjansa käsikirjoituksen vastalauseena Oulun kaupungin kulttuurivihamielisyydelle. Kolmatta romaania, Pohjoisen kustantamaa ”Matkaa”, saatiin odotella vuoteen 1981. Romaanissa kirjailija palaa osittain nuoruusvuosien ihmisiin ja tuttuihin paikkoihin.

Vuonna 1983 ilmestyi niin ikään Pohjoisen kustantamana elämäkertateos Utajärvellä syntyneestä ja nuorena kuolleesta maan ensimmäisestä suomenkielisestä naislyyrikosta Isa Aspista (1853–1872). Kirjaan sisältyi valikoima Aspin runoutta Mikko Kilven suomentamana. Erkki Hyytinen oli paneutunut Isa Aspin elämään ja tuotantoon jo vuonna 1980 ohjaajana TV 2:lle valmistetussa dokumentissa ”Unohdettu runoilija”. Aihepiiriä sivusivat myös Hyytisen näytelmät ”Tapahtui Kurimossa” ja ”Runo ja rauta”, joista ensin mainittu ilmestyi jo vuonna 1961 ja jälkimmäinen vuonna 1981. Aspit muuttivat Utajärveltä Puolangalle, missä Jaakko Asp työskenteli Kurimon ruukin kirjurina.

Vuonna 1984 Hyytinen toimitti Martti Asunmaan ja Eira Aulan kanssa ”Oulun seudun paikallishistoria” -opetusmonisteen Oulun yliopiston täydennyskoulutuskeskukselle. Hyytinen oli perehtynyt aiheeseen jo 1960-luvulla. Poltetun käsikirjoituksen piti olla historiallinen romaani Oulusta. Sanomalehti Liittoon Erkki Hyytinen kirjoitti pariinkin otteeseen nimimerkillä Parila.

Hyytisen nimitys Ylen Oulun alueradion päälliköksi leimattiin puoluepoliittiseksi ratkaisuksi: olihan hän juuri tuolloin keskustapuolueen kunnallisvaaliehdokkaana Oulussa. Nimitykseen puuttuivat myös Yleisradion insinöörit, joiden mielestä kirjailija ei ollut oikea henkilö johtamaan Yleisradion tekniikkaa ja teknikoita. Hyytinen puolustautui toteamalla, että uittopäällikkönä hän oli joutunut vastaamaan suuremmasta budjetista kuin radiossa. Samalla hän muistutti, että teknisten asioiden hoidosta vastasivat jatkossakin alan ammattilaiset, vaikka hän oli heidän esimiehensä.

Hyytinen joutui käymään 1970-luvulla poliittista kädenvääntöä niin ohjelmien sisällöistä kuin henkilökunnan nimityksistä erityisesti kansandemokraattien kanssa. Tilanne kärjistyi vuonna 1975 siihen pisteeseen, että ohjelmaneuvoston kansandemokraattiset jäsenet kehottivat Hyytistä eroamaan. Tilanne kuitenkin rauhoittui, ja Hyytinen jatkoi päällikkönä vielä kymmenen vuotta. Hänen kaudellaan perustettiin oma studio Ylivieskaan ja aloitettiin kansanradiotoiminta. Hyytinen teki aloitteen alueellisista tv-uutisista vuonna 1968. Tämän hankkeen toteutumista piti odotella kolmisen vuosikymmentä. Hyytinen jäi eläkkeelle aluepäällikön tehtävästä vuoden 1986 alussa.

Tapio Isokivelä arvelee Erkki Hyytisen kotikylästä, Matkanivasta, kokoamassaan kyläkirjassa, että Ylen aluepäällikön monella tavalla tuulinen asema vaikutti omalta osaltaan Hyytisen luomisvoiman ehtymiseen ja esti näin uusien kirjallisten hankkeiden toteutumisen. ”Erkki Hyytinen halusi olla vapaa eikä pitänyt siitä, että hänet kangistettiin raameihin”, kirjoittaa Tapio Isokivelä.

Hyytinen palkittiin vuonna 1961 Oulun kaupungin kirjallisuuspalkinnolla. Vuosina 1974–1979 hän sai hoitaakseen Oulun läänin taidetoimikunnan puheenjohtajan ”tuulisen” tehtävän.

Puoliso

Ulla Hyytinen

Lähdeluettelo

  • Sirkka Sassalin arviointi Pato-romaanista – Kaltio 8:1962.
  • Joni Skiftesvik, Erkki Hyytinen kirjoittaa jälleen – Oulu-lehti 13.4.1981.
  • Tapio Isokivelä, Luomateitä ja renkkusiltoja – Matkanivan kylän vaiheita ja elämää. Raahe 1994.
  • Esko Kokkonen, Hyödyksi ja huviksi pohjoissuomalaisille. Pohjois-Suomen radiotoiminnan vaiheita vuosina 1915–1995 – Scripta Historica 24. Oulu 1996.
  • Kuolleita. Erkki Hyytinen – Liitto 21.5.1987.
  • Kuolleita. Erkki Hyytinen – Pyhäjokiseutu 22.5.1987.