Käytyään kansakoulun Hillilä joutui jo verrattain nuorena mukaan hyvin moniin kotiseutunsa yhteisiin asioihin. Hän oli mukana mm. nuorisoseuraliikkeessä ja urheiluseuratoiminnassa. Vireän harrastustoiminnan katkaisivat kuitenkin maatamme kohdanneet sotavuodet. Hillilä osallistui talvisotaan Erillinen Pataljoona 15:ssä Suomussalmen ja Kuhmon alueilla ja jatkosotaan II/JR 29:ssä sekä 3/VP 32:ssa. Taistelupaikkoja olivat Laaja, Yläjoki, Prokkoila, Niiniselkä, Prääsä, Homorovitsa, Karjalan Kannas ja Pohjois-Suomi. Sotilasarvoltaan hän oli korpraali. Sodan päätyttyä Hillilä osallistui erittäin aktiivisesti kotiseudun ja kotimaakunnan kehittämiseen ja tuli valituksi lukuisiin luottamustehtäviin. Himangan kunnanvaltuuston jäsen hän oli 1957–83 ja puheenjohtaja 1969–83. Hänellä oli monia muita luottamustehtäviä kunnallisissa lautakunnissa.
Hillilä omasi merkittävät taidot erittäin hyvänä neuvottelijana ja sovittelevana henkilönä mm. valtuuston puheenjohtajan tehtäviä hoitaessaan. Tämän vuoksi Hillilä joutui myös maakunnallisiin luottamustehtäviin. Hän oli Keski-Pohjanmaan keskussairaalan kuntainliiton liittovaltuuston jäsen 1973–83, Järviseudun sairaalan kuntainliiton liittovaltuuston jäsen 1973–80, Härmän tuberkuloosipiirin liittovaltuuston jäsen 1969–72, Lestijoki-laakson kansanterveystyön kuntainliiton liittovaltuuston jäsen 1973–80 sekä Himangan ja Lohtajan lääkäritoimen kuntainliiton valtuuston jäsen 1969–73. Harjoittaessaan karjatalouteen perustuvaa maataloustuotantoa Hillilä toimi pitkän ajan Himangan osuusmeijerin hallituksen puheenjohtajana. Myöhemmin hän oli mukana Keski-Pohjan Juustokunnan hallituksessa.
Osallistuessaan kunnalliselämään ja politiikkaan lähinnä maalaisliiton, sittemmin keskustapuolueen, jäsenenä Hillilä saavutti vilpitöntä luottamusta laajalti. Hän oli mukana mm. keskustapuolueen Keski-Pohjanmaan piirin piiritoimikunnassa. Kotikunnan alueella vaikuttaneissa yhdistyksissä tai järjestöissä Hillilä oli monissa mukana. Hän toimi 1954–83 Himangan Palovakuutusyhdistyksen (myöh. Himangan Vakuutusyhdistys) hallituksessa ja oli hallituksen puheenjohtaja 1955–83. Kotikylänsä Hillilän maamiesseuran johtokunnan jäsenenä Hillilä oli 1946–70.
Hillilä oli luonteeltaan vaatimaton eikä milloinkaan tuonut omia saavutuksiaan tai ansioitaan esiin. Hänellä oli erittäin hyvä muisti, josta oli suurta hyötyä yhteisten asioitten hoitamisessa. Hän oli hyväntahtoinen ja auttavainen. Kotikylän, kotikunnan ja kotiseudun kaikinpuolinen kehittäminen oli hänelle tärkeää. Hänelle on myönnetty 2. luokan vapaudenmitali (VM 2), Suomen Leijonan ritarikunnan ansiomerkki, Vapaudenristin kunniamerkki ja Suomen Kunnallisliiton hopeinen ansiomerkki.