Kotkassa syntynyt Yrjö Hautala muutti 16-vuotiaana äitinsä kanssa isovanhempiensa Hedvig ja Matti Hautalan kotiin, pienelle Seppälän tilalle Nivalan Maliskylään. Yrjö kävi Maliskylällä nelivuotisen kansakoulun. Hänen opettajansa Maria Alhovaaran opit lankesivat otolliseen maaperään: Yrjö oli jo nuorena mukana suojeluskunnan, raittiusseuran ja nuorisoseuran toiminnassa ja johtotehtävissä. Hänen nuoruuden harrastuksiaan oli myös urheilu, talvella hiihto ja keällä yleisurheilu. Heittolajeissa hän oli maakunnan parhaita 1920- ja 1930-luvuilla, esimerkiksi keihäänheiton piirinmestari vuosikaudet. Nivalan Urheilijoiden johtokunnassa hän oli 1925–28, ja kunniajäsen vuodesta 1950. Hänet palkittiin 1945 Suomen voimistelu- ja urheiluliiton 40- vuotijuhlamerkillä ja 1955 Suomen Urheilun hopeisella ansiomerkillä kullatuin ristein.

Yrjö Hautala perusti Maliskylälle Nivalan ensimmäisen sähkömyllyn, jonka hän kihloissa ollessaan vaihtoi samalla kylällä olevaan Hietalan maatilaan. Nuoripari aloitti tilan voimaperäisen kunnostuksen ja viljelyn. Hautalat olivat kotikylällään edistyksellisiä viljelijöitä: ensimmäisiä karjantarkkailun aloittajia, viljelyssuunnitelman tekijöitä, salaojittajia ja tuorerehun valmistajia.

Hautalan varsinainen yhteiskunnallinen toiminta virisi 1930-luvun pula-ajan paineista ja seurauksista. Hän ei osallistunut konikapinaan, mutta sen jälkeisissä ns. pulakokouksissa hän ryhtyi vaatimaan kapinasta vangittujen vapauttamista ja ennen kaikkea korkokannan alentamista.

Korot olivat kiihdyttäneet Pohjanmaalla kulovalkean tavoin levinnyttä konkurssi- ja pakkohuutokauppa-aaltoa. Yrjö Hautalaa pyydettiin kansanpuolueen eduskuntavaaliehdokkaaksi vuoden 1933 vaaleihin, ja hän tuli valituksi, varsin nuorena, vain 30-vuotiaana. Ensimmäisellä vaalikaudella 1933–36 hän työskenteli maaseudun talousvaikeuksien parantamiseksi, eritoten korkokannan alentamiseksi. Eduskuntatyön ohella hän opiskeli Yhteiskunnallisessa korkeakoulussa.

Talvisodassa Yrjö Hautala oli kirjurialikersanttina Raahen sotilaspiirissä ja jatkosodassa kersanttina ammus- ja talousaliupseerina sekä patterin vääpelinä Kenttätykistörykmentti 4:n III:ssa ja V:ssa Pataljoonassa, Tykistörykmentti 3:n Raskaspatteristo 30:ssa. Hän osallistui taisteluihin mm. Saarivaarassa, Havuvaarassa, Hyrsylässä, Petroskoissa ja Syvärillä.

Sotien jälkeen Yrjö Hautala valittiin maalaisliiton edustajaksi eduskuntaan vuosiksi 1945–58 ja yhden vaalikauden tauon jälkeen vielä vuosiksi 1962–66. Pääosan eduskuntatyöstään hän teki maatalousvaliokunnassa. Yrjö Hautala oli ahkera aloitteentekijä: kirjattuja aloitteita kertyi n. 130. Suurin osa niistä koski maakunnallisia tarpeita ja rakentamiskohteita.

Maakunnallisista aikaansaannoksista ainakin osaksi hänen nimiinsä voidaan lukea Keski-Pohjanmaan maanviljelysinsinööripiiri, Keski-Pohjanmaan TVH-piiri, Valtion viljavaraston Ylivieskan konttori, Kokkola–Kajaani-kantatien (nykyisin valtatie) rakentaminen, Rautaruukin tulo Raaheen ja Pohjois-Suomen ohranviljelysopimus, jonka solmimisen jälkeen ohra valtasi viljelyalaa kauralta.

Yrjö Hautalalle lankesi paljon luottamustoimia. Hän peri Kekkosen paikan Otanmäki Oy:n hallintoneuvostossa 1953 ja jatkoi siinä vuoteen 1968. Hän kuului myös Kalajokilaakson maatalouskoulun ja Pohjois-Suomen sikatalouskoeaseman johtokuntiin. Oulun läänin talousseuran valtuuskunnassa hän oli 1959–61 ja hoitovaliokunnan ja johtokunnan jäsenenä sekä varapuheenjohtajana 1959–68.

Meijeritoiminnan kehittäminen oli Hautalalle tärkeää. Hän oli Nivalan osuusmeijerin hallituksen jäsen 1955–69, hallituksen varapuheenjohtaja 1957–69, hoitovaliokunnan jäsen 1956–69 ja Nivalan paikallisten meijereiden yhteistyöneuvottelukunnan jäsen 1960–68. Hän kuului 1956–67 Valion hallintoneuvostoon, jossa hän ensimmäisenä otti esille ajatuksen maidon keräilystä tiloilta tankkiautoilla 7.2.1961. Siispä oli vähintäänkin sopivaa, että Nivalan ensimmäinen tilatankin tyhjennys tehtiin Hautalan Hietalan tilalla 1971.

Yrjö Hautala kuului Nivalan kunnanvaltuustoon 1957–68 ja sai kunnallishallinnon juhlamitalin 1968. Lisäksi hän oli Nivalan osuuskaupan hallintoneuvoston jäsen 1944–69, Nivalan Savi Oy:n johtokunnan puheenjohtaja ja Maliskylän maamiesseuran puheenjohtaja vuosikymmenet.

Yrjö Hautala ajoi tarmokkaasti myös yksityisten ihmisten asioita näiden puoluekannasta riippumatta ja kohteli kaikkia samalla kunnioituksella. Hän oli vaikuttaja, jonka pontimena oli isänmaan ja kotiseudun rakkaus, kotimaakunnan ja sen ihmisten elinolojen parantaminen. Yrjö Hautala sai Suomen Leijonan Ritarikunnan 1 lk:n ritarimerkin 1955. Viimeiset vuotensa hän vietti kotonaan Maliskylällä poikansa Matin perheessä.

Vanhemmat

äiti Maria Hautala (myöhemmin Pelo)

Puoliso

21.1.1928 Katri Sulkio, syntynyt 3.8.1901 Haapajärvi, kuollut 20.3.1964 Nivala, vanhemmat maanviljelijä Kustaa Sulkio ja Ida Amanda Hakala