Vaikka Haapakosken perheessä oli 12 lasta ja taloudellinen tilanne tiukka, lähdettiin sieltä kuitenkin opiskelemaan kotiseudun ulkopuolelle. Lapsuus elettiin kotikylällä, ja lapsuusvuosien mieliinjäävimpiä tilanteita oli vanhemman veljen sankarihautajaiset Ylivieskan kirkossa talvella 1918. Surusta huolimatta Jaakko tunsi ”olevansa melkein taivaassa”, kun kuuli ensimmäisen kerran elämässään varuskuntasoittokunnan soittavan. Opiskelumahdollisuudet avautuivat Raudaskylän kristillisen kansanopiston kautta. Johtaja Juho Kytömäki kehotti hakeutumaan opettajaksi. Jaakko Haapakoski pääsi Kajaanin seminaariin, mutta opintojen rahoitus oli aluksi hankittava omin tienestein. Opinnot olivat pula-aikana vaarassa pysähtyä, koska pankista ei saanut lainaa. Tässä tilanteessa hän sai lainaa opettaja, myöhemmin kouluneuvos Mikko Ylitalolta ja valmistui opettajaksi keväällä 1933.

Jaakko Haapakosken ensimmäiseksi työpaikaksi tuli Ylivieskan Kantokylän koulu, jonne hänet valittiin 84 hakijan joukosta. Seuraava työpaikka oli Katajan koulu Ylivieskan kirkonkylän reuna-alueella vuosina 1939–44. Varsinainen koulutyö jäi silloin vähemmälle. Talvisodan aikana hän toimi Ylivieskan aseman rautatievartioston vartiopäällikkönä. Jatkosodan hän oli RsPsto 30:ssä erilaisissa tehtävissä. Sotilasarvoltaan hän oli alikersantti. Sodan jälkeen hän oli Raudaskylän oppilaitoksissa (kansanopisto, keskikoulu ja lukio) yleisaineitten opettajana 1944–50. Innostunein hän oli musiikin, liikunnan ja maatalouden opettamisesta. Näkyvimpiä tehtäviä olivat kuoron johtaminen ja kanttorina toimiminen. Viimeisenä työpaikkanaan Jaakko Haapakoskella oli Isokosken kansakoulu, jossa hän oli johtajaopettajana eläkkeelle siirtymiseensä saakka 1967.

Varsinaisten työtehtäviensä lisäksi Jaakko Haapakoski harrasti musiikkia ja sivutoimista maanviljelystä sekä toimi erilaisissa luottamustehtävissä. Niistä tärkeimpiä olivat toiminta Ylivieskan kunnanvaltuustossa 1954–64, kansakoululautakunnassa, terveydenhuoltolautakunnassa, Ylivieskan säästöpankissa ja Ylivieskan osuuskaupassa. Valtuustotyöskentelyssä hän piti tärkeimpänä sitä, että muutettaessa Ylivieskaa kauppalaksi oli otettava mukaan koko kunta eikä vain kirkonkylä. Jaakko Haapakoski toimi kansakoululautakunnan sihteerinä silloin, kun suuret ikäluokat tulivat kouluun. Hän piti tärkeänä, että kouluja rakennetaan sopiva määrä ja sopiviin paikkoihin.

Lapsuuden kokemus Ylivieskan kirkossa viittasi musikaaliseen lahjakkuuteen. Se nousi ylivieskalaisesta veisuuperinteestä, ja sitä ohjasi Kajaanin seminaarissa Martti Hela. Jaakko Haapakoski toimi kyläkuorojen johtajana, oli kanttorin sijaisena ja hautajaisissa veisurina. Kuoroharrastus jatkui myös hänen ollessaan eläkkeellä. Hän johti useita vuosia Ylivieskan virsikuoroa ja Eläkeliiton kuoroa. Lisäksi hän piti musiikkipiiriä vanhainkoti Sipilässä ja Visalan sairaalassa.

Vanhemmat

Klaas Haapakoski ja Liisa Sofia Tuomikoski

Puoliso

Ylivieskassa 30.6.1933 Selina Haapakoski, syntynyt 29.8.1908 Ylivieska, kuollut 27.9.1984 Ylivieska, vanhemmat maanviljelijä Joonas Haapakoski ja Anna Kreeta Vaaramaa