Iin kirkkoherran Abraham Frosteruksen (1743–1815) perheeseen kesällä 1773 syntynyt Erik Johan sai perusoppinsa Oulun triviaalikoulussa ja jatkoi sittemmin sukunsa pappisperinnettä. Hänet vihittiin papiksi Turussa vuonna 1794, minkä jälkeen hän toimi ensin kirkkoherran sijaisena ja sitten pitäjänapulaisena ja pedagogina Raahessa ja Saloisissa. Pastoraalitutkinnon vuonna 1804 suorittanut Frosterus nimitettiin vuonna 1810 Hailuodon kirkkoherraksi. Hän otti viran vastaan vuonna 1812.

Frosterus osallistui papin tehtävien ohella aktiivisesti saaristopitäjän olojen kehittämiseen – toimihan hän jo asemansa perusteella pitäjän esimiehenä. Hänen pitkällä virkakaudellaan, joka kesti vuoteen 1839, ryhdyttiin toimiin mm. väylien syventämiseksi, uuden taimiston aikaan saamiseksi suurten hakkuiden ja tervanpolton jäljiltä sekä postinkuljetuksen järjestämiseksi. Myös terveydenhuoltoon kiinnitettiin huomiota. Frosterus toimi aika ajoin jopa rokottajana. Pappilan ulkoiset olotkin kohentuivat, kun vuonna 1815 rakennettiin suuri kivinavetta. Kirkkoherra onnistui luomaan pitäjänkokousten esimiehenä kuntalaisiin läheiset suhteet ja sai näin kunnioitusta ja vaikutusvaltaa.

Frosterus oli kiinnostunut johtamansa seurakunnan ja pitäjän elämästä ja historiasta. Harrastuksen tuloksena syntyi vuonna 1815 ”Kertomus Hailuodon pitäjästä”, joka julkaistiin Suomen Talousseuran tuella. Kirja sisältää kansatiedettä, maantiedettä, taloutta, terveydenhuoltoa, historiaa ja tarustoa. Siitä löytyy myös ehdotuksia olojen kehittämiseksi, tietoja merenkulusta sekä tilastoja.

Frosterus kokosi vapaa-aikoinaan luettelon Hailuodon seurakunnan kirkkoherroista ja kappalaisista. Hän käytti lähteinään mm. kirkonkirjoja ja erilaisia käsikirjoja. Frosterus tallensi luettelon seurakunnan vuoden 1826 inventaariokirjaan. Frosterus seurasi myös parin vuosikymmenen ajan sääoloja mittaamalla lämpötilan kolmesti päivässä ja laatimalla erilaisia lämpökeskiarvotaulukoita.

Pian Hailuotoon asettumisensa jälkeen Frosterus asetettiin ilman omaa hakemusta vaalisijalle Alatornion kirkkoherran virkaan. Muina hakijoina olivat Oulun triviaalikoulun rehtori Simon Appelgren ja Pudasjärven kirkkoherra Isak Montin. Frosterus sai vaalissa suuren äänten enemmistön, mutta lopulta virkaan määrättiin helmikuussa 1816 kuitenkin Appelgren. Sittemmin Frosterus haki virkaa Limingan ja Pyhäjoen pastoraateista, mutta ei tullut valituksi. Vuonna 1837 hän sai nimityksen Iin seurakunnan kirkkoherraksi, johon tehtävään hän siirtyi Hailuodosta vuonna 1839. Iin-vuosinaan kirkkoherra Frosterus hoiti myös Oulun rovastikunnan kontrahtirovastin virkaa.

Erik Johan Frosterus sai huomionosoituksen Pyhän Annan ritarikunnalta. Suomen Talousseura muisti häntä mitalillaan vuosina 1817 ja 1832. Viimeksi mainittuna vuonna Frosterus kutsuttiin maineikkaan Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran jäseneksi. Rovastin arvon hän sai vuonna 1834.

Puoliso

Vuodesta 1802 Eva Magdalena Toppelius (1768–1819)

Lähdeluettelo

  • J. L. Suomela, Hailuoto. Entisiä vaiheita. Oulu 1967.
  • J. L. Suomela, Hailuoto. Kotiseutumme. Oulu 1969.