Zacharias Forbus syntyi Kemissä vuonna 1690. Hänen vanhempansa olivat Kemin kirkkoherra Lars Forbus ja Saara Ulhegius. Zacharias Forbus pääsi ylioppilaaksi vuonna 1708 ja valmistui filosofian maisteriksi vuonna 1712, 22-vuotiaana. Samana vuonna hänet vihittiin papiksi. Forbus toimi ensin isänsä apulaisena Kemissä ja sen jälkeen pastorina Kajaanissa vuodesta 1714 lähtien.

Zacharias Forbus nimitettiin Kuusamon kirkkoherran virkaan vuonna 1718. Seurakuntansa hoidossa hän tukeutui ankaraan kirkkokuriin ja käytti muun muassa ahkerasti vitsaa piiskaten niin miehet ja naiset kuin nuoret ja vanhatkin. Lukutaitoa Forbus edisti sinnikkäästi. Vuonna 1732 hän määräsi vanhemmat ja holhoojat opettamaan ahkerasti lapsille sisälukua ja kristinopintaitoa. Elleivät vanhemmat tähän kyenneet, tuli heidän laittaa lapsensa perustettuun lukkarinkouluun. Jos vanhemmat eivät totelleet, saattoi kirkkoherra syyttää heitä jopa käräjillä. Kun 1700-luvun alkuvuosikymmeninä alettiin suunnitella koulun rakentamista Lapin itäisiin osiin Utsjoelle ja Kuusamoon, oli kirkkoherra Forbus hankkeessa mukana. Vuoden 1725 Kuolajärven käräjillä hän esitti koulutaloa rakennettavaksi Kuusamon kirkon lähelle. Vaikka kansa velvoitettiin jo hankkimaan rakennusta varten 600 hirttä ja riittävästi sammalia, ei hanke kuitenkaan toteutunut.

Zacharias Forbus oli ahkera ja tunnollinen kirkkoherra, joka ei laiminlyönyt seurakuntansa syrjäisimpiäkään perukoita. Tiettävästi hän kävi säännöllisesti Inarissa ja viipyi siellä kerrallaan jopa 5–6 viikkoa ja määräsi lisäksi Sodankylän kappalaisen käymään siellä kesäisin. Seurakunnassaan hän yritti kohentaa raamatuntuntemusta ja jumalanpalveluselämää ja opetti innokkaasti muun muassa psalmeja vaatien, että seurakuntalaiset oppivat niitä ulkoa. Elleivät kuusamolaiset osanneet ulkoa tiettyä määrää Daavidin psalmeja, väitettiin kirkkoherran piesseen heitä. Forbus vaati ehdottomasti myös jumalanpalveluksissa käymistä huolimatta pitkistä kirkkomatkoista. Laiskoja kirkossakävijöitä Forbus oli vienyt jopa käräjille asti.

Forbus taisteli erityisen kiivaasti tupakanpolttoa vastaan pitäen sitä jopa kuolemansyntinä eikä päästänyt lopulta tupakanpolttajia enää ehtoollisellekaan. Kemin rovasti Frosterus koetti hillitä ankaraa ja kiivasta Forbusta ja kehotti häntä luopumaan käsityksistään, mutta Forbus ei antanut periksi. Kun Frosterus lähetti Kuusamoon kappalaisensa päästämään ehtoolliskiellonalaiset ripille, seurasi välikohtaus, jossa kiivastunut Forbus soimasi onnetonta kappalaista ja huudahti: ”Ne jotka sallivat tupakan polton, eivät ole sielun- vaan sikopaimenia!” Sydämistynyt kirkkoherra ilmoitti lisäksi, että kappalainen häpäisi sekä kirkon että alttarin, eikä Forbus tästä lähtien puuttuisi enää seurakunnan hoitoon. Forbus kutsuttiin Turun tuomiokapitulin eteen puhuteltavaksi ja hänet pantiin muutamaksi vuodeksi viralta.

Huhtikuun 9. päivänä vuonna 1730 Kuusamon pappila paloi tuhkaksi ja sen myötä seurakunnan arkisto tuhoutui täydellisesti. Vuonna 1733 Forbus sai siirron Laihialle ja jätti Kuusamon palveltuaan seurakuntaa 16 vuotta. Sittemmin hän muutti perheineen Kemiöön, jossa hän kuoli vuonna 1747.

Vanhemmat

kirkkoherra Lars Forbus ja Saara Ulhegius

Puoliso

  1. Clara Lithovius
  2. Helena Calicius

Lähdeluettelo

  • Poukkula, Antti. 300-vuotisen Kuusamon seurakunnan paimenten kronikka. 1978.
  • Ervasti, Seppo: Johdatus Kuusamon historiaan.
  • Helsingin yliopisto, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852.