Sieviläinen talonpoika Kustaa Oskari eli Kusti Eskola teki mittavan elämäntyön niin valtiollisissa, maakunnallisissa kuin osuustoiminnallisissakin tehtävissä ja kuului sodan jälkeisen Suomen keskeisiin vaikuttajiin. Hän syntyi 19.8.1911 Sievin Jyringissä Sakari ja Josefiina o.s. Fiskaalin perheeseen. Kansa- ja rippikoulun käytyään Eskola oli aktiivisesti mukana paikallisen nuorisoseuran ja urheiluseuran toiminnassa. Vuosina 1928–1929 hän opiskeli Suomen Nuoriso-opistossa.

Vuonna 1937 Kusti Eskola valittiin Sievin kunnanvaltuustoon, jossa hän istui vuoteen 1960 saakka. Kansanedustajaksi hän nousi heti sodan jälkeen pidetyissä ensimmäisissä eduskuntavaaleissa 1945 maalaisliiton edustajana. Edustajanuransa aikana hän kohosi vähitellen voimakkaaksi vaikuttajaksi politiikassa.

Kusti Eskola toimi maalaisliiton eduskuntaryhmän puheenjohtajana vuosina 1956–1957 ja 1959–1962. Edesmennyt valtioneuvos Johannes Virolainen katsoi vuonna 1994 ilmestyneessä teoksessaan Kuvat kulkevat Eskolan lukeutuneen 1940–1960-luvuilla maalaisliiton merkittävimpiin johtajiin. Virolaisen mukaan Kusti Eskola kuului ”niihin itseopiskelleisiin miehiin, jotka luontaisen lahjakkuutensa, älykkyytensä, tarmokkuutensa ja ahkeran työnsä perusteella ovat kouluttaneet itsensä tasolle, joka vastaa pitkää teoreettista koulutusta, mutta voi olla jopa sitä tehokkaampi, koska sen perustana on vuosien aikana saavutettu käytännön kokemus”.

Eskola valittiin ministeriksi ensimmäisen kerran vuonna 1953, jolloin hän aloitti toimensa toisena kulkulaitosten ja yleisten töiden ministerinä. Saman ministeriön ykkösministerin tehtävää hän hoiti 1957 ja 1958–1959. Maatalousministerinä hän oli vuonna 1957. Edustajanuransa aikana Eskola kuului mm. laki- ja talousvaliokuntaan, ulkoasiainvaliokuntaan sekä valtiovarainvaliokuntaan. Lisäksi hän toimi eduskunnan toisena varapuhemiehenä 1961–1962. Eskola kuului presidentti Urho Kekkosen vahvoihin taustatukijoihin. Ennen vuoden 1956 presidentinvaaleja hän piti Kekkosen puolesta radiopuheen, joka sai laajalti vastakaikua ja tunnustusta. Puheen johdosta Kekkonen itse lähetti Eskolalle lämpimän kiitoskirjeen.

Vuonna 1962 Kusti Eskola jäi pois valtakunnallisesta politiikasta mutta teki sen jälkeen vielä pitkän päivätyön erilaisissa luottamustoimissa, joiden joukossa yksi tärkeimmistä lienee ollut varapuheenjohtajuus Maataloustuottajien Keskusliitossa 1958–1975. Osuuspankkijärjestössä Eskolalla oli useita luottamustehtäviä: hän oli mm. Osuuspankkien Keskusliiton hallintoneuvoston jäsen 1956–1978, OKO:n puheenjohtaja 1962–1967 sekä Sievin Osuuspankin hallintoneuvoston puheenjohtaja 1951–1980. Hänellä oli myös lukuisia maakunnallisia luottamustoimia laidasta laitaan, esim. Keski-Pohjanmaan Piirimetsälautakunnassa ja Korpelan Voimassa. Eskola osallistui myös seurakuntaelämään toimimalla Sievin kirkkovaltuustossa parikymmentä vuotta 1950–1971.

Kusti Eskola oli vastuuntuntoinen henkilö, joka nautti yleistä kunnioitusta ja arvostusta. Luonteeltaan hän oli äärimmäisen vaatimaton ja esiintyi politiikassakin hyvin maltillisesti. Eskolan 50-vuotispäivänä vuonna 1961 saaduista ja myöhemmin tulleista lahjoituksista perustettiin Elsa ja Kusti Eskolan rahasto, jonka tarkoituksena on kehittää ja vaalia maaseudun taloudellista ja henkistä kulttuuria Keski-Pohjanmaalla. Sielultaan talonpoikana säilynyt Eskola nautti politiikan vastapainoksi kotitilallaan maanviljelyksestä ja sai sillä saralla saavuttamistaan ansioista maanviljelysneuvoksen arvonimen vuonna 1967.

Kusti Eskolan elämäntyötä esittelevä arkisto avattiin vuonna 1995 Sievin Osuuspankin alakertaan. Eskola kuoli 20.7.2003 kotonaan Sievissä 91-vuotiaana.

Vanhemmat

maanviljelijä Sakri (Sakari) Eskola ja Josefiina Fiskaali

Puoliso

Elsa Loviisa Kaskela

Lähdeluettelo

  • Eduskunta, Kansanedustajat 1907–
  • Kankaanpää, Heikki: Kusti Eskola 19.8.1911–20.7.2003. Sieviläinen 24.7.2003, s. 5.
  • Rintakumpu, Juhani: Kusti Eskola - pienen Sievin suuri talonpoika. Kalajokilaakso 25.4.1997, juhlanumeron B-osa, s. 6.
  • Rintakumpu, Juhani: Sievin talonpoika kuului valtiomiessarjaan. Kalajokilaakso 22.7.2003, s. 8.