Tunnetuin ja merkittävin Pudasjärven sananjulistajista oli Paavali Ervasti. Hän syntyi Sotkajärven Ervastissa 3.3.1840 saarnaajanakin sittemmin tunnetun Olli Ervastin poikana, muutti asumaan Jongun Häyryseen, jossa viljeli maataloa, ja kuoli 16.10.1896 Oulussa palatessaan Amerikan-matkaltaan. Paavali Ervastin maallinen maja haudattiin ensin Ouluun, mutta siirrettiin kirkkoherra Virkkulan toimesta kotiseurakunnan multiin. Pudasjärven rauhanyhdistysten toimesta pystytettiin v. 1960 muistokivi haudalle.

Muistitiedon mukaan Ervasti olisi aloittanut saarnatoimensa Taipaleenharjun Sankalassa 1860-luvun puolivälin jälkeen. Saarnaajana hän liikkui aluksi nimenomaan Pudasjärven eteläisissä kylissä ja Taivalkoskella, mutta pian matkat pitenivät. Puolangalle sanotaan hänen vieneen lestadiolaisuuden 1870-luvun alussa. Ainakin kaksi pitkää matkaa Ervasti teki Itä-Suomeen, ja kaksi kertaa hän kävi myös Amerikassa, 1890–91 ja 1895–96. Ensimmäisen matkan tarkoitus lienee ollut nimenomaan Takkiseen liittyneiden ristiriitojen selvittäminen.

Paavali Ervastia on luonnehdittu hiljaiseksi, lempeäksi ja vaatimattomaksi mutta valoisaksi olemukseltaan. Hänen saarnatyylinsä oli leppoisan hiljainen. Hän oli ennen muuta evankeliumin saarnaaja. Metsänhoitaja Henrik Heikel ylisti v. 1872 ennen liittymistään lestadiolaisuuteen Paavali Ervastin saarnaa rikkaaksi elämänkokemuksesta ja lämmöstä (”Det är roligt att åhöra hans om rik erfarenhet, lif och värm vittnande tal, som åhöras af de närvarande under djup tystnad”). Kirkkoherra K. A. Heikel kuvasi v. 1883 Paavalia rakastettavaksi ja hänen saarnaansa hyvin evankeliseksi. Mutta vaikka rakkaus ja anteeksiantamus olikin hänellä jonkinlaisena julistuksen ytimenä, eivät hänen saarnoistaan puuttuneet myöskään neuvon ja nuhteen sanat, suola ja terävyys.

Paavali Ervasti tunnetaan myös yhtenä lestadiolaisen herätysliikkeen alkutaipaleen hengellisten laulujen sepittäjänä. Useimmat hänen lauluistaan eivät liene kuitenkaan nähneet julkisuutta. Mutta ainakin seuraavat on julkaistu: Jo löysin levon suloisen (1882), Katselkaa Karitsata (1882), Kiitos olkoon Jeesukselle (1883), Kyllä veljeni ja sisareni muistatte sen ajan (1887), Muista Herra kerran vielä (1882), O Jesu, veljeni suloinen (1874) ja O ylkä Jesu rakkahin (1874). Muistitieto kertoo, että viimeksi mainitun laulun Paavali oli laulellut lantakuormaa vedättäessään. Tämä laulu, O ylkä Jesu rakkahin, on lauluista ollut suosituin; niinpä sitä jo 1873–93 painettiin 29 eri julkaisussa, mm. evankelisten ja rukoilevaistenkin laulujulkaisuissa. Laulu Muista Herra kerran vielä on Väinö Havaksen uudistamana virsikirjassakin, virsi n:o 177. Tosin tätä laulua on pidetty myös saarnaaja Juho Rankisen sepittämänä. Ervastin runojen runomitta on yksinkertainen ja muoto väljä, mikä sopii hyvin hänestä henkilönä piirrettyyn leppoisaan ja sydämelliseen kuvaan. Vaikka laulujen taiteellinen puoli horjahteleekin, sisältö on sittenkin ollut tärkein: uskominen rohkeasti Kristuksen sovitustyön varaan.