Lauri Konstantin Eriksson syntyi 13.2.1879 Pyhäjärven pappilassa. Hänen isänsä, joka toimi tuolloin Pyhäjärven kirkkoherrana, oli Erik Johan Eriksson ja äitinsä Ida Fredrika Peterson. Lauri Eriksson, joka sittemmin muutti nimensä Eerolaksi, vihittiin papiksi vuonna 1906. Hän toimi aluksi Impilahdella ja Salmin luterilaisessa seurakunnassa vt. kirkkoherrana. Tämän jälkeen hän siirtyi Pyhäjärvelle kappalaiseksi. Kuusamoon Eerola tuli 40-vuotiaana vuonna 1919.

Lauri Eerola oli edeltäjänsä, kirkkoherra Antti Valtavaaran, lähes täydellinen vastakohta. Hän oli tarkka ja tinkimätön pappismies, joka kieltämättä hoiti seurakunnan hallinnon ja talouden erittäin mallikelpoisesti ja täsmällisesti. Eerola oli musikaalinen, ja hänellä oli komea lauluääni. Lisäksi hän oli erinomainen saarnamies. Ihmisenä uusi kirkkoherra oli arvokas, jäyhä ja vaikeasti lähestyttävä. Hän pukeutui arkenakin tummaan pukuun ja valkoiseen paitaan ja käytti aina tärkättyjä kauluksia rusetteineen. Lisäksi hän vaati, että seurakuntalaiset kutsuivat häntä hänen oikealla arvonimellään, joka oli rovasti. Alaisiaan kohtaan Eerola oli kova ja vaativa, mutta samalla oikeudenmukainen ja huolehtiva.

Hengellisen kasvatuksen ohella rovasti Eerola koetti istuttaa kuusamolaisiin hyviä käytöstapoja. Kun eräs vanha isäntämies oli kerran kirkkoherranvirastossa sattunut sylkäisemään purutupakkamällinsä lattialle, oli tulistunut Eerola komentanut isännän polvilleen lattialle ja pakottanut hänet pyyhkimään lattian puhtaaksi karvalakillaan. Myös rippikoululaisia hän piti kurissa ja Herran nuhteessa. Kun rovasti astui kirkkosaliin, oli koko rippikoululaislauman pompattava kerralla pystyyn. Siivosti oli käyttäydyttävä niin koulussa kuin koulun ulkopuolellakin: rippilapsilta muun muassa kiellettiin ankaran rangaistuksen uhalla kaikki huvit, etenkin tanssit. Kohteliaisuus ja käytöstavat ajettiin nuorison päähän ilmeisesti hyvin kouriintuntuvalla tavalla. Kaikki nuoret eivät selvinneet ensim­mäisellä yrittämällä vaativan opettajan rippikoulusta. Joidenkin piti palata kouluun toisena ja jopa kolmantenakin vuonna. Hitaasti oppivia ja vanhempia koululaisia varten Eerola perustikin erikoisrippikoulun, jota hän kutsui nimellä ”pölvästien koulu”.

Paikallisen lestadiolaisen liikkeen kanssa Eerola tuli hyvin toimeen. Hän jopa tavallaan omaksuikin tämän uskonsuunnan, joskin piti koko ajan tietyn etäisyyden itse liikkeeseen. Eerola piti tiettävästi luonnollisena, että lestadiolainen oppi kuului Kuusamoon. Esimiehilleen hän antoi liikkeestä aina positiivisen kuvan, ja yhteistyö paikallisten saarnamiesten kanssa sujui ilmeisesti varsin sopuisissa merkeissä.
Pyhäkoulutyö oli rovasti Eerolalle tärkeää. Hänen aikanaan pyhäkoulu kirkolla toimikin säännöllisesti ja menestyksekkäästi ruustinna Alma Eerolan johdolla pappilan tiloissa. Ruustinna vastasi kymmenien vuosien ajan pyhäkoulutoiminnasta.

Eerolan aikana seurakunnan puista ristikirkkoa korjattiin kahteen otteeseen. Ensiksi vuonna 1925 kirkon katto korjattiin kokonaan peltikatteella ja koko kirkko maalattiin. Kymmenen vuotta myöhemmin tehtiin täydellinen remontti, jossa kirkkoon asennettiin lämmityslaitteet ja se vuorattiin uudelleen. Myös kirkon ovet ja laudoitus uusittiin, joten kirkon ulkoasu muuttui selvästi ja sen sisätiloista tuli entistä valoisammat. Kirkkoon hankittiin tuolloin myös urkuharmoni.

Rovasti Eerola toimi yksin laajan seurakuntansa ainoana pappina 1930-luvun alkuun saakka. Posio oli eronnut Kuusamosta vuonna 1926, mutta Eerolan täytyi oman virkansa ohella toimia Posion muodostettavaksi mää­rätyn seurakunnan kirkollisten asiain hoitajana. Hänen oli kuitenkin jo samana vuonna huonon terveytensä takia luovuttava tästä tehtävästä ja annettava se Taival­kosken kirkkoherralle Sakari Matinlassille. Vuonna 1931 Eerola sai konkreettista apua seurakuntansa hoitoon. Tuolloin perustettiin Paanajärven rajaseutupiiri, jonka rajaseutupapiksi nimitettiin Toivo Laitinen. Vuodesta 1935 lähtien Paanajärven rajaseutupappina jatkoi hänen veljensä Olavi Laitinen. Vuonna 1937 tämä rajaseutupiiri sai oman kirkon, ja seuraavana vuonna myös Paanajärven hautausmaa ehdittiin vihkiä käyttöön, ennen kuin koko alue jouduttiin jättämään.

Rovasti Eerolan alkaessa lähennellä 60:ta ikävuotta seurakunnan hoitaminen yksin kävi hänelle liian raskaaksi. Vuoden 1938 piispantarkastuksessa kehotettiinkin seurakuntaa hankkimaan Eerolalle apulainen. Seurakunta suostui ehdotukseen ja anoi tuomiokapitulilta, että Kuusamoon lähetettäisiin silloinen Posion väliaikainen pastori, hartaaksi lestadiolaiseksi tiedetty Antti Eemil Poukkula. Seurakunnan kirkkovaltuuston enemmistön toive toteutui, ja Poukkula saapui Kuusamoon, missä hän teki pitkän työuran ensin apulaisena ja sittemmin kirkkoherrana.

Sotien aikana rovasti Eerola joutui lähtemään Kuusamosta evakkoon kahteenkin otteeseen. Ensimmäinen pakomatka oli vuosina 1939–1940, jonka ajan rovasti asui Oulussa. Toisen kerran evakkoon jouduttiin lähtemään 8.9.1944. Kuusamon seurakunta evakuoitiin tuolloin Oulaisiin, ja sen asioita hoiti pakolaisuuden ajan pastori Antti Poukkula. Vanha rovasti Eerola oli perheineen Mikkelissä. Keväällä 1945 Poukkula virastoineen saapui hävitettyyn Kuusamoon ja majoittui yhteen Nilonkankaan parakeista. Myös rovasti Eerola palasi kesän 1945 aikana takaisin Kuusamoon hoitamaan virkaansa, mutta joutui heikentyneen kuntonsa ja väsymyksensä vuoksi jättämään lopulta kaikki seurakuntatyöt apulaisilleen.

Lauri Konstantin Eerola kuoli 15.12.1949 Kuusamossa.

Vanhemmat

Erik Johan Eriksson ja Ida Fredrika Peterson

Puoliso

Alma Sigrid Kristina Immonen

Lähdeluettelo

  • Poukkula, Antti: 300-vuotisen Kuusamon seurakunnan paimenten kronikka. 1978.
  • Ervasti, Seppo: Johdatus Kuusamon historiaan.