Merijärven kanttorin viran hoito oli uskottu vuosina 1781–1864 Alin-suvulle, ensin Jeremias Alinille, sitten Matts Alinille ja vuodesta 1856 tämän pojalle Jeremiaalle. Viimeksi mainitun toisesta avioliitosta alavieskalaisen Anna Sammalkankaan kanssa syntyi yksi tyttö ja kolme poikaa. Lapsista toiseksi vanhin peri isänsä etunimen. Muistitiedon mukaan Jeremias nuorempi lähti nälkävuosina 1866–1867 maalarioppiin velipuolensa Zefaniaksen luokse Ouluun. Kirkonkirjoihin muutto merkittiin vasta vuonna 1869, mutta käytännössä Ouluun lähtö tapahtui jo aikaisemmin.

Kurinalaisen kolmivuotisen oppipoika-ajan jälkeen Jeremias Alin viihtyi myös kisälliajan Oulussa. Sen jälkeen hän matkusti monen taiteellisesti lahjakkaan aikalaisensa tavoin opiskelemaan Tukholmaan. Ruotsissa vierähti kolme vuotta, minkä jälkeen Alin sai maalarimestarin arvonimen. Vuonna 1879 hän avioitui raahelaisen Mathilda Westerbackin kanssa. Morsiamen isä Johan Westerback (1832–1897) oli postiljooni, hopeaseppä, saarnamies ja hengellisten hartauskirjojen kustantaja.

Raahessa järjestettyjen häiden jälkeen nuoripari asettui asumaan Ouluun, mistä Jeremias Alin hankki oman talon maalausliikettä varten nykyisen Valkeanlinnan paikalta Hallituskadun ja Uudenkadun kulmauksesta. Jeremias Alinin liike menestyi hyvin, mutta hän menetti omaisuutensa oltuaan takaajana konkurssin tehneelle velipuolelleen. Pian tämän jälkeen perhe muutti Raaheen.

Jeremias Alinin elämään liittyi dramatiikkaa. Kymmenestä lapsesta neljä kuoli jo pienenä, ja vaimo Mathilda kuoli yllättäen vähän ennen 11. lapsen syntymää. Nuorin lapsista, Eino, oli tuolloin vajaan vuoden ikäinen. Lasten kasvettua isoiksi Jeremias avioitui Oulaisista kotoisin olleen Loviisa Heikintyttären kanssa. Vuonna 1910 Jeremias jäi jälleen leskeksi, kun Loviisa kuoli 48-vuotiaana. Tämän jälkeen Jeremias Alin asusti muutamia vuosia Inarissa, missä hänen poikansa Vilho Alaranta oli nimismiehenä. Osa Alinin suvun jäsenistä oli ottanut vuonna 1906 sukunimekseen Alarannan. Marraskuussa 1915 Jeremias Alinilla oli edessä muutto takaisin Merijärvelle tyttärensä Lilja Härön perheen luokse. Keuhkokatarri päätti maalarimestarin maallisen matkan vuoden 1916 huhtikuussa.

Taitavana tapiseeraajana ja puuseppänäkin mainetta saavuttaneen Jeremias Alinin tiedetään tehneen opintomatkan Ruotsin ohella Tanskaan. Häneltä on säilynyt vähän maalauksia. Yksi niistä, iltainen vuonomaisema Norjasta, tuli sittemmin hänen pojanpoikansa, pastori Eino Alarannan omistukseen.

Jeremias Alinin kuuluisin maalaus on Merijärven kirkon alttaritaulu, jossa on kuvattu ristiinnaulittu Kristus. Kuulun kirkkomaalari Thomas Kiempen (1757–1808) samanaiheinen alttaritaulu sai tehdä tilaa Alinin maalaukselle vuosina 1877–1878 toteutetun kirkon suuren remontin yhteydessä. Kesäkuun 3. päivänä vuonna 1877 tehdyn päätöksen mukaisesti otettiin ”Jeremias Alin 5 Markan päiväpalkalla kirkkoa maalaamaan, joka nyt aljettaisiin ja Juho Mikkola lupasi tulevaan pyhään seurakunnan maksolla hakia maaliaineet 7 markan palkalla”. Päätöksessä sen enempää kuin seurakunnan tilikirjoissakaan ei ole mainintaa alttaritaulun maalaamiseen liittyvistä maksuista. Todennäköisesti kanttorin lahjakas poika maalasikin alttaritaulun kotikirkkoonsa korvauksetta.

Mestari ei ollut täysin tyytyväinen jälkeen, koskapa hän totesi vieraillessaan Merijärvellä tyttärensä perheen luona vuosina 1914–1915, että ”kun seurakunta antaisi aineet, hän maalaisi uuden alttaritaulun”. Perusteluna oli se, että häntä oli hävettänyt, että ”poikasena tuollaisen maalasi”. Alinin alttaritaulu kuvaa kärsivän Kristusta, jolla on alas painuneessa päässään orjantappura. Kädet kohoavat ylöspäin, ja jalat on naulattu toisiinsa ilman jalkatukea. Sanallisesti ilmaistuna Alinin ja vastaavaa tyyppiä edustavien alttaritaulujen sanoma on: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?

Aiempi Kiempen maalaama alttaritaulu sijoitettiin aluksi sakastiin. Vuoden 1953 kirkonkorjauksen yhteydessä se siirrettiin eteläristin oven yläpuolelle ja vuonna 1967 kirkon oikealle etuseinälle.

Puoliso

  1. Vuodesta 1879 Mathilda Wilhelmina Westerback (1857–)
  2. Loviisa Heikintytär (–1910)

Lähdeluettelo

  • Juhani Alaranta, Merijärven kirkon alttaritaulut – Kirkko keskellä kylää. Merijärven seurakunta 1779–1979. Oulu 1979.