Temmeksen kirkonäijä eli vaivaisukko, aika tukeva vaari, 185 cm pitkä, hartioista 60 cm leveä, rautalevyillä panssaroitu papinlakki päällä, rautapeltinen ”silkkistormari” päässä. Pitkähkö tasaiseksi leikattu tukka.

Vakavana, totisen näköisenä seisoo se kivellä, mihin se on parilla rautakangella seivästetty. Kädet ovat aikain kuluessa ruhjoutuneet, vasemmassa on ollut ennen vanha kiväärinpiippu sauvana. Nyt siitä vain jälellä kivessä törröttävä tynkä. Almureikä on rinnassa ja rintaontelo rahasäiliönä, mihin sydänalassa oleva raudoitettu lukollinen ovi avautuu. Ukkovaarilla on ikää n. 50–60 vuotta ja isäksi mainitaan talokasta Juho Kandelbergia, joka oli ollut puu- ja rautaseppä, kuollut parikymmentä vuotta takaperin n. 70-vuotisena. Ukon tekemät säästöönpanot annetaan Diakonaattikassalle.

Ukon edeltäjänä virassa oli ollut samanlainen vaari, vaikka ei niin vankka kuin tämä. Se on selkänojanaan käyttänyt kirkon luona olevan ”ullakon” seinää: ei ollut niin yksikseen kuin tämä äijä tien viereen erilleen kirkon rakennuksista uskaltanut.

Rantsilan vaivaisäijä on kokolailla edellisen näköinen ja kokoinen, että luulisi ukkoja miltei veljespariksi. Ikäkin on niillä jotenkin sama. Rantsilan vaari on kuitenkin rantsilalaisen puusepän Juho Jääskelän tekoja. Mainittu puuseppä kuollut n. 10 vuotta takaperin 70:n paikkeilla. Nuorena ollessaan on vaarin veistänyt.

[Kuva: Haukiputaan vaivaistukki]
Haukiputaan vaivaistukki.

Ei ole vaari enää ollut yli kymmeneen vuoteen virassaan. Lakkautuspalkalla taikka eläkkeellä ollen asustaa se nykyään kirkon ”ullakon” romuhuoneessa. Virantoimituksessaan on tämä, kuten Temmeksenkin vaari, ilman mitään selkänojaa yksikseen maantien vieressä seisoa törröttänyt ja nähnyt siinä tuulen jos tuiskunkin, ja siinä invaliidiksi tullut, toisen kätensä menettänyt.

Haukiputaan vaivaistukki on myös n. 50-vuotias. Tämän ilmoillesaattaja on ollut talonisäntä Juho Vahtola, taitava tekomies. Vanhana miehenä oli vaarin tehnyt ja seurakunnalle lahjoittanut. Edellisten rinnalla on tämä oikein hieno herrasmies tummine viiksineen ja leukapartoineen ja mustine auki leuhottavine takkineen. Päässä on laajaperäinen rautapellistä tehty puureunainen silinterihattu. Housut ja liivi ovat sinivaaleat, vyö sekä keppi ruskeat. ”Vaivaisuutta” osottaa siteeseen kääritty, jäykkänä ojentuva käsi. Aikain kuluessa ovat ojennetun käden sormet – peukalo, pikkusormi – lohenneet. Raudasta on ukon rintalappu, raudasta vyö, kaulus läkkipellistä. Vaarin pituus on 160 cm, hattuineen 174, leveys hartioista 50 cm. Hatun otsassa on lause: ”Joka köyhää Armahtaa hän uhraa Herralle Lahjansa.” Ukolla on selkänojana kellotapulin seinä.

[Kuva: Temmeksen kirkonäijä]
Temmeksen kirkonäijä.

Kempeleessä oli myös ennen ollut maantien vieressä seisova kirkonäijä apua anelemassa. Mutta oli vaari ollut kovin viinaan menevä, että oli yritellyt ohikulkevien kaupunkimiesten seuraan heittäytyä. Kerrankin oli muutamain markkinamiesten mukaan liittynyt juopottelemaan, juonut itsensä sikahumalaan ja pudonnut maantien raviin Kortessuolle. Huonon viranhoitonsa tähden oli ukko viimein pantu viralta. Näin kertoi eräs Temmeksen ukko.

Eri mallia ovat Etelä-Pohjanmaan ”vaivaaspoijat” lakittomine päineen, puujalkoineen. Kooltaan ovat enemmän pienehköjä, siitä kai ”poika”-nimitys. Kurikan vaivaaspoika on vain 147 cm pitkä, ja hartioilta 42 cm leveä. Takki musta, rinta ja housut valkeat, kädessä musta keppi. Parta ja hiukset maalattu mustiksi, samoin kaulus; puujalka punainen. Aivojen pehmennystä estämään on pään yläpuolelle naulattu sinkkilevy. ”Pojan” selkänojana on lautalevy, kehyksillä reunustettu ja levyssä pään yläpuolella on kehoitusvärssy: ”Anna mielelläs, niin sullenkin annetaan, ja Pyhitä sinun sielus. Syr. 14 v. 16.” Viratoinna on ”poika” ollut jo yli parikymmentä vuotta ja viettää nykyään yksinäisiä vanhanpojan päiviä kellotapulin ”uukkongin” pimeässä nurkkakomerossa. Miehuutensa päivinä hän hoiti virkaansa seisoen kellotapulin maantien puoleisella seinällä kättään ohikulkeville ojentaen. Sydänalassa olevaan aukkoon lasketut almurahat – poikamaisuuksissaan keräsi joskus nappejakin – solahtivat ”uukkongin” puolella olevaan laatikkoon.

[Piirros: Kurikan vaivaispoika, Jalasjärven vaivaispoika ja Ilmajoen vaivaispoika]
Kurikan vaivaispoika, Jalasjärven vaivaispoika ja Ilmajoen vaivaispoika.

Eipä sentään ”poijan” aivan yksinäisiä päiviä tarvitse pimeässä komerossaan viettää. On hänellä toverina toinen ”vanhapoika”, joka niinikään on ennen aikaan almunpyynnöllä elämäänsä ylläpitänyt. Tämä poika seisoi ennen kirkon luona olevan ”kirkkotuvan” seinällä ja pyyteli varoja ”Lähetystoimelle”, houkutellen jotta ”mitäs annat se anna mielelläs ja pyhitä kymmenekses iloisesti. Anna Korkeimmalle niinkuin hän sinulle on antanut ja mitäs voit, se anna iloisella mielellä. Sirakin kirj. 55.2-11.1.” Poika on toveriansa pienempi, vain 140 cm pitkä, hartiat 30 cm leveät. Takki on viheriä, housut ja liivit vaaleanharmaat, kaulus musta. Tukka on kourutaltalla veistetty soman kiharaksi ja korvalla on alas riippuvat kiehkurat. Kädet eri puukappaleesta veistetyt. Poika lienee vähän niinkuin kirkollista sukua, sillä tekijäksi mainitaan entistä suntiota, Vesterlundia, joka viime vuosisadan puolivälin paikoilla Kurikassa virkaansa toimitti. Muuten se on edellistä nuorempi, vaikka kyllä ennemmin joutui virattomaksi – ehkä siitäkin syystä kun naapuripitäjäläiset pilkkasivat jotta ”teillähän on kaksi vaivaaspoikaakin!”

Nenänsä on poika osaksi menettänyt, kai palelluttanut.

[Kuva: Rantsilan kirkonäijä.]
Rantsilan kirkonäijä.

Edellisen veljeksi hyvin luulisi Jalasjärven vaivaispoikaa, sillä niin ovat ne saman näköiset kuin saman isän lapset. Samanlainen kähärä tukka, samanlaiset alas riippuvat korvakiehkurat, samanlainen takki, samoin ojentuva käsi – Jalasjärven pojalla on kuitenkin tämä käsi tehty uudesta, mutta samaa mallia kuin vanhakin – samaan tapaan keppikin kädessä. Puujalka on vähäsen erilainen. Elleivät ole saman mestarin tekemät, on ainakin toinen käyttänyt toisen työtä mallina. Mahdollisesti on Kurikan suntio käynyt Jalasjärvellä mallia ottamassa, sillä mainittu vaivaispoika näkyy syntyneen 1845, ja suntio on elänyt Kurikassa enemmän 1800-luvun jälkipuoliskolla. – Kuten Temmeksen kirkonäijä, seisoo Jalasjärvenkin vaivaispoika etempänä kirkosta maantien vieressä tuulen ja sateensuojaksi asetetussa kopperossa. Pituutta on pojalla 130 cm ja hartiain leveys n. 30–40 cm. Takki on aikoinaan ollut siniseksi maalattu, housut ovat tummanruskeat, kaulus vaaleanruskea, liivi tummanharmaa. Pään yläpuolella on taulussa kehoitus; ”Joka köyhää armahtaa, hän lainaa Herralle, joka hänen hyvän työnsä hänelle jällen maksava on. Sanan lasku Kirjan L 19. v. 17.”

[Kuva: Eurajoen vaivaistukki.]
Eurajoen vaivaistukki.

Samaa mallia, mutta hienompi ja herraskaisempi on laskoshelma ponksuuneineen Ilmajoen vaivaispoika, 132 cm pitkä miehen alku, 35 cm leveine hartioineen. Poika on aika siistiä ja taitavaa veistostyötä. Takki, keppi ja kenkä ovat mustat, housut valkeat, kaulus keltainen, hiukset ruskeat. Pojalla on selkänojaus komea, antiikkisilla patsailla reunustettu taulu, joka on asetettu kellotapulin seinää vasten. Ilkkalan talossa – samassa, missä kuulu Nuija Jaakko ennen on elänyt – kuuluu poika päivän valon nähneen noin 50–60 vuotta takaperin ja pojan ruumiilliset ainekset kuuluu hakatun talon maalta Nahkaluoman l. Varvenluoman töyrästä.

Eri tyyliä taas on se lyhyttakkinen, pitkäsäärinen, patalakkinen jäykännäköinen vaivaisukko, mikä seisoo kirkonmaan aidan vieressä Eurajoen kirkon luona, laatikko pään ja yläruumiin suojana. Ukko on polvihousuissa, paljain jaloin ja vaivaisuuttaan ja puutettaan osottaa sydänalaansa vasemmalla kädellä pidellen. Ukon pituus on 160 cm. ja hartiain leveys 46 cm. Takki on siniharmaa – samoin housut – helmat laskoksille leikatut. Parta, kulmakarvat ja hiukset samoin harmaiksi maalatut. Vyötäisillä on vahva rautavyö ja oikeassa kainalossa raudotettu laatikko, johon almurahat voidaan reijästä solauttaa.