Pohjoispohjalaisen asutuksen synnystä on varsin niukasti asiakirjatietoja. Niinpä tutkimusta on tehty kaikkea mahdollista tietoa hyväksi käyttäen, lähinnä paikannimiä ja murteita vertaamalla.

Saamelaiset pohjalla

Saamelaisia on aiemmin kutsuttu lappalaisiksi. Nykyään molemmat nimet ovat käyttökelpoisia. Sana saamelainen tarkoittaa kuitenkin selkeästi kansalaisuutta, kun taas lappalaisiksi on ennen kutsuttu kaikkia pyyntielinkeinoja harjoittavia ja kaukana rintamaista asuvia henkilöitä, siis suomalaisiakin mutta ennen kaikkea saamelaisia.

Eränkäyntiä harjoittava saamelainen väestö asui Pohjois-Pohjanmaan alueella ennen maata viljelevien suomalaisten tuloa. Vielä 1500-luvun alussa heidän kalavesiään oli maakunnan jokien latvaosissa, jonne muutti savolaisia vuosisadan puolivälissä. 1500-luvun lopulla ensimmäiset suomalaiset muuttivat Taivalkoskelle. Kuusamon suomalaisasutus alkoi vasta 1600-luvulla. Näin ollen suomalaisten ja saamelaisten välinen raja kulki läpi Pohjois-Pohjanmaan vielä 1600-luvulla.

Saamelaisten väistymisestä on vallalla käsitys, että he rauhanomaisesti vetäytyivät pohjoista kohti. Se ei kuitenkaan ole koko selitys, sillä osa saamelaisista suomalaistui avioliittojen kautta ja suuri osa omaksumalla maanviljelyn. On siis tapahtunut verensekoitusta. Tiedetään varmasti, että 1700-luvulla Kuusamon lappalaisia muutettiin asiakirjoissa suomalaisiksi. Lisäksi saamelaisten väistyminen ei kaikkialla eikä kaikin ajoin ollut rauhanomaista. Aseellisiakin yhteenottoja on ollut.

Pohjoinen houkutteli Etelä-Suomen asukkaita

Tänä päivänä moni kaamosta ja kylmää pelkäävä ihmettelee, miksi esi-isät muuttivat etelästä Pohjanmaan rannikolle. Siihen oli kuitenkin hyviä syitä:

  • Pohjanmaan jokien laaksoissa oli hyvää viljelymaata.
  • Turkisten laatu parani mitä pohjoisempana turkiseläimet kasvoivat.
  • Pohjanmaan joet tarjosivat mahdollisuuden pyydystää arvokaloja.
  • Lappalaisten kanssa oli mahdollista käydä turkiskauppaa.

Turkiskauppa ja lappalaisten verottaminen merkitsivät valtiollisen vallan laajentamista, mistä syystä Ruotsi, Tanska-Norja ja Novgorod tukivat näitä toimintoja. Ruotsi antoi lappalaisten verottamisen yksityisoikeudeksi niin sanotulle pirkkalaisjärjestölle. Sen toimesta nykyinen Suomen Lappi tuli Suomen yhteyteen. Järjestöön kuului Tornionjoki- ja Kemijokivarren varakkaimpia talollisia. Varakkaina ja etuoikeutettuina he olivat muuta väestöä ylempänä, ikään kuin paikallisia aatelisia. Kustaa Vaasa otti tämän oikeuden valtiolle vuonna 1552.

Valtioiden kannalta Perämeren pohjoisosat olivat strategisesti tärkeitä, sillä sieltä lähtivät pitkät joet Laatokkaa, Vienanmerta, Jäämerta ja Atlanttia kohti – puhumattakaan että Perämeri oli yhteydessä Itämereen. Hyvät vesitiet olivat siis kaikkiin ilmansuuntiin, joten ympäröivillä valtioilla oli syytä valloittaa tämä alue itselleen.

Ensimmäisiä suomalaisasukkaita olivat hämäläiset, jotka nousivat pohjoiseen lähinnä Kalajokea ja merenrantaa pitkin. He toivat Pohjois-Pohjanmaalle maanviljelyn. He myös antoivat nimet huomattaville maastopaikoille. Tämä asutusvirta alkoi ehkä 800-luvulla.

Karjalaiset tulivat Oulujokea pitkin luultavasti jo 1000-luvulla. Heidän oleskelustaan on asiakirjatietojakin. Monissa asutustarinoissa heistä käytetään nimeä ryssä. Länsisuomalaisille karjalaiset ja venäläiset olivat ryssiä, kun taas jälkimmäisille ruotsalaiset ja länsisuomalaiset olivat ruotseja. Voi olla, että karjalaiset ovat tuoneet kristinuskon siemeniä, sillä Pohjois-Pohjanmaalla on muutamia tsasouna-sanaa muistuttavia paikannimiä, esimerkiksi Säässinä Iissä.

Pohjois-Pohjanmaa on saanut asukkaita myös Satakunnasta ja Etelä-Pohjanmaalta. Jälkimmäisiä on kutsuttu kyröläisiksi, ja siitä on todisteena muistitietoa ja Kyrö-nimisiä paikkoja. Varsinaissuomalaisten muutto liittyy roomalaiskatolisen kirkon organisointiin Pähkinäsaaren rauhan jälkeen vuonna 1323. Tuolloin perustettiin Raahen tienoille Salon seurakunta ja koko aluetta ruvettiin voimaperäisesti asuttamaan.

Savolaisten vyöryminen

Savolaisten muuttoliike alkoi 1540-luvulla eli aikana, jolloin valtakunnassa ruvettiin pitämään kirjaa veroa maksavista taloista. Tästä syystä se onkin paremmin selvitetty kuin sitä vanhemmat asutusliikkeet.

Savolaisten tulon taustalla oli Kustaa Vaasan asutuspolitiikka. Hän halusi lisätä valtion tuloja ja varmistaa erämaat valtakuntansa omistukseen. Kustaa Vaasa julisti vuonna 1542, että kaikki erämaat kuuluvat valtiolle eivätkä enää talonpojille kuten tähän asti. Nyt sai kuka tahansa muuttaa niihin uudisasukkaiksi. Innokkaimpia lähtijöitä olivat kaskenpolttoa harjoittavat savolaiset. Sen sijaan pohjalaiset empivät, sillä he tunsivat kiistanalaisen raja-alueen kirot, mutta heitäkin muutti jokivarsia ylöspäin. Pyhäjoen ja Kalajoen latvaosat olivat vanhastaan hämäläisten talonpoikien omistuksessa. Kun heidän erämailleen ilmestyi vieraita uudisasukkaita, he ajoivat uudisasukkaat väkivaltaisesti pois asumuksistaan. Tällainen aseellinen yhteenotto pohjalaisten ja eräretkillä olleiden hämäläisten välillä tapahtui ainakin kesällä 1551.

Ennen savolaisten tuloa suomalainen asutus oli levinnyt vain rannikoille ja jokisuihin sekä jokivarsia pitkin sisämaahan. Asutus oli vähäistä. Vuonna 1413 tehdyn veroluettelon mukaan Pohjois-Pohjanmaalla ns. Rannan alueella oli noin 100 taloa. Vuonna 1592 talojen lukumäärä oli verokirjojen mukaan 1 128 eli yli kymmenkertainen.

Kaskenpolttoa harjoittavien savolaisten muutto tapahtui jokien latvoista käsin aina länsisuomalaisen asutuksen kylkeen asti. Näiden kahden kulttuurin kohtaamispaikoiksi tulivat mm. Iin Karjalankylä, Kiiminki, Utajärvi, Revonlahti, Haapavesi sekä Nivalan ja Ylivieskan välinen raja. Näissä kunnissa voi vieläkin löytää itä- ja länsimurteiden kohtaamispaikkoja. Voimakas savolaisasutus tuli myös Ouluun, jonka asutus oli Oulujoen, silloisen sotatien, takia jäänyt vähäiseksi. Sinne tulivat mm. Laaninen, Yrjänäinen ja Taskinen, joiden nimet elävät yhä kaupunginosien niminä.

Ripaus ulkomaista verta

On todennäköistä mm. uusimpien rautakautisten kaivausten perusteella, että ennen suomalaisasutusta Pohjois-Pohjanmaalla on ollut skandinaavista väestöä. Ruotsalaisten vaikutuksesta kertovat saarten ja muiden huomattavien luonnonpaikkojen nimet meren rannikolla, kuten Runteli (Rundel), Helsinginkoski, Kraaseli (Gråsäl eli harmaahylje) ja Krunni.

Saksalaisten tulo voi olla myöhäisempää. Se voi liittyä turkiskauppaan, ja se keskittyi muutamaan kohtaan. Esimerkiksi nykyisen Iin keskustassa ja Muhoksen Laitasaaressa on runsaasti sellaisia paikan- ja sukunimiä, joita voidaan pitää saksalaisina.

Yhteenvetona voi sanoa, että pohjoispohjalaisissa on Suomen kaikkien heimojen geeniperintöä. Pohjalla on lisäksi tuhti annos saamelaisverta ja ripauksena vielä saksalaisia ja ruotsalaisia aineksia.