Keskiaika

Varsinainen asutus on tullut Alavieskaan varsin myöhään. Sen alku on todennäköisesti peräisin 1400-luvulta. Kuitenkaan ei voida varmasti sanoa, mistä suunnasta asukkaat ovat tulleet. Suoritetun nimitutkimuksen perusteella eräät paikannimet, kuten Hämeenneva, Hämeenkorpi ja Hämeenjärvi, viittaisivat siihen, että ainakin osa asukkaista olisi tullut Hämeestä päin. Toisaalta taas nimi Pokela on todennäköisesti peräisin Etelä-Pohjanmaalta ja edelleen Satakunnasta.

Asutus on kuitenkin ollut vähäistä. Vanhoista vero- ja jakokirjoista päätellen Alavieskassa on ollut vain neljä tai viisi taloa. Ne ovat olleet Vuotila, Jutila, Kerttula ja Pokela sekä mahdollisesti vielä Tikkala.

Keskiajalla myös vakinaisten asukkaiden tärkein elinkeino on ollut metsästys. Metsästykseen viittaavat lukuisat paikannimet, joita löytyy Alavieskasta. Samalla, kun tarkastelemme paikannimiä, voimme päätellä myös pyydystetyt riistaeläimet. Seuraavilla paikannimillä ja riistaeläimillä on selvä yhteys:

Karhunoja karhu
Karhunrahka
Kissanansa ilves
Saukonoja saukko
Saukko
Teerineva teeri
Hanhela hanhi

Keskiajalla riistamaat olivat talojen yksityisomistuksessa, ja ne sijaitsivat hyvinkin etäällä. Tästä kertoo jo aikaisemmin mainittu nimitutkimus. Sievin Pokenkoski ja Pokensaari sekä Ylivieskan Pokensaari viittaavat aivan selvästi Alavieskan Pokelaan.

Toinen tärkeä elinkeino oli kalastus. Tosin Alavieskassa on ollut vähän kalavesiä, joten siitä ei ole jäänyt jälkiä nimistöön. Ainoat merkittävät apajapaikat ovat olleet Alavieskanjärvi, Kalajoki sekä tietenkin purot, kuten Jukulaisoja, Talusoja ja Kähtävänoja.

Myös maanviljelystä on harjoitettu. Viljely tapahtui pelkästään kaskeamalla. Todennäköisesti tällaisen kaskipellon, huhdan, laitaan on syntynyt myös Huhtalan talo.

Karjanhoitoon viittaavaa ovat kaukoniityt, joita oli myös Alavieskan taloilla, ja ne sijaitsivat Talusojan latvoilla sekä Käännänkylässä Haapakosken tienoilla.

1500-luku

Vuoteen 1546 mennessä Alavieskan kylään oli muodostunut jo kaksitoista taloa. Kyläyhteisö oli kuitenkin niin tiheä, ettei uusia taloja helposti syntynyt. Tätä osoittaa se, että seuraavan kuuden vuosikymmenen aikana talojen määrä lisääntyi vain seitsemällä. Vuoden 1607 veroluetteloon oli merkitty taloja yhdeksäntoista:

  • Haapasaari joen eteläpuolella
  • Alatalo joen pohjoispuolella
  • Vuotila joen pohjoispuolella
  • Jutila joen pohjoispuolella
  • Jutilaerotettu edellisestä
  • Mikkola joen eteläpuolella
  • Kerttula joen pohjoispuolella
  • Kerttulaerotettu edellisestä
  • Tikkala joen pohjoispuolella
  • Huhtala joen pohjoispuolella
  • Pokela joen eteläpuolella, myöhemmin Anttila
  • Koskela joen eteläpuolella
  • Kähtävä Kähtävänojan varrella
  • Tanhuala, erotettu Vuotilasta
  • Kankaala, erotettu Mikkolasta
  • Hemmilä, erotettu Kähtävästä
  • Pudas joen eteläpuolella
  • Hannula joen pohjoispuolella
  • Takkula joen pohjoispuolella.

Uutena kylänä syntyi Käännänkylä. Aluksi siellä oli vain alavieskalaisten ja kalajokisten heinämaita, mutta myöhemmin sinne muodostui myös kiinteää asutusta. Käännänkylän asutus oli sekä nykyisen Alavieskan että Kalajoen alueella. Nykyisen Alavieskan alueella oli kaksi taloa, jotka mainitaan jo 1560-luvulla. Nämä olivat Haapakosken ja Niskalan talot. Kolmas talo muodostui, kun Niskala jaettiin veljesten kesken kahteen osaan.

Kolmantena kylänä syntyi Taluskylä, tosin huomattavasti myöhemmin. Ensimmäiset talot olivat 1590 syntyneet Taluksen ja Koutosen talot. Vielä aivan 1500-luvun lopulla syntyivät Tolosen, Krapun ja Vierimaan talot.

1600-luku

Myös Alavieskassa asutus laajeni jonkin verran 1600-luvulla; laajenemista hidastivat kuitenkin sodat, joita käytiin runsaasti. Ne veivät mennessään parhaat miehet, joten niistä kärsivät lähes kaikki taloudet.

Lisäksi vuosisadalle sattui useita katovuosia, jotka myös hidastivat asutuksen laajenemista. Kadot johtuivat hallasta, raesateista ja ankarista tulvista.

Uusia tiloja perustettiin vuoteen 1700 mennessä seuraavasti:

  • Alavieskaan 5 tilaa
  • Taluskylään 5 tilaa
  • Käännänkylään Alavieskan puolelle 1 tila.

Osa entisistä taloista jäi tosin autioiksi, mutta suurin osa niistä asutettiin kuitenkin uudelleen.

Vuosisadan lopun asukasluvuista ei ole olemassa mitään varmaa tietoa. Ainoa, mihin arvio voidaan perustaa, on se, että taloa kohti on laskettu olleen kaksitoista henkeä. Tämän laskentaperiaatteen mukaan asukasluvut olisivat olleet seuraavat:

Yhteensä 36 taloa 432 henkeä
Alavieska 24 taloa 288 henkeä
Taluskylä 8 taloa 96 henkeä
Käännänkylä 4 taloa 48 henkeä

1700-luku

Vaikka asiakirjat eivät tarkkaan kerrokaan, millaista tuhoa isoviha vuosina 1713–1721 sai aikaan Alavieskassa, manttaalikirja vuodelta 1719 todistaa, että tuho oli täälläkin melkoinen. Kyseinen manttaalikirja ilmoittaa asuttujen ja autiotilojen määrän:

  Asuttuja tiloja Autiotiloja
Alavieska 5 20
Käännänkylä 2 4
Taluskylä 4 4

Nämäkin asutut tilat elivät erittäin niukasti. Siitä saamme kuvan kylvömääristä ja kotieläimistä, jotka olivat asuttua tilaa kohti:

  Kylvöala/kapanala Hevonen Lehmä Lammas
Käännänkylä 4 0,5 1,6 0,5
Alavieska 3 0,4 1,8 0,4
Taluskylä 3 0,5 1,1

Kylvöalat olivat todella pieniä, sillä yksi kapanala nykymitoiksi muutettuna on 1,54 aaria.

Ruotsi-Suomi oli Uudenkaupungin rauhassa vuonna 1721 menettänyt Baltian alueet, jotka olivat olleet tärkeitä vilja-alueita. Näin ollen valtakunta tuli suuressa määrin riippuvaiseksi tuontiviljasta. Tämän vajauksen täyttämiseksi aloitettiin maassa vireä asutuksen edistäminen. Lisäksi tähän vaikuttivat puolustukselliset näkökohdat ja toiveet kruunun verotulojen lisääntymisestä. Tämä asutustoiminta näkyi myös Alavieskassa.

Taluskylässä uudet tilat perustettiin pääasiassa Talusojan latvoille, mutta syntyi niitä vähän etäämmällekin kyseisestä vesiväylästä, kuten esimerkiksi nimi Syrjälä osoittaa.

><img alt=
Esperinperän taloryhmä vuonna 1930.

Ensimmäiset uudet tilat syntyivät 1740-luvulla. Nämä olivat Salmikangas, Syrjälä ja Kettula. Kun asutuksen laajentuminen oli päässyt nyt alkuun, se jatkui tasaisena vuosisadan loppuun saakka. 1750-luvulla syntyivät Pyykölä ja Kunnari sekä seuraavalla vuosikymmenellä Stenholm. Ollilan ja Pirttihaviston tilat perustettiin 1770-luvulla ja Kytökangas 1780-luvulla.

Käännänkylässä oli vähemmän asumattomia erämaita, joten uudisasutus jäi vähäisemmäksi. Kuitenkin yksi uusi tila syntyi tännekin 1770-luvulla. Syntynyt tila oli Ojala, jonka sijainti oli etelästä Kalajokeen laskevan Suorsanojan latvoilla nykyisellä Esperinperällä.

Alavieskan uudistilat perustettiin melko etäälle Kalajoen varresta. Tilat syntyivät Kähtävänojan ja Leppikorvenojan (Jukulaisojan) keski- ja yläjuoksulle.

1750-luvulla perustettiin Mattila sekä 1770-luvulla Erkkilä, Haaraoja, Sammalkangas ja Suonvieri. Laurila (Laurinniemi), Oravala ja Somero saivat alkunsa 1780-luvulla.

Leppikorvenojan yläjuoksulle syntyneet tilat Sammalkangas, Oravala ja Somero olivat nykyisen Someronkylän ensimmäiset tilat. Haaraoja oli Kähtävänojan varrella.

Papin puustelli Laurinniemi sekä Erkkilä ja Suonvieri raivattiin vanhaan asutuskeskukseen Kalajoen varteen.

1800-luku

1700-luvulla alkanut vilkas erämaa-alueiden asuttaminen jatkui myöskin seuraavan vuosisadan alkupuolen.

Taluskylälle syntyi uutena tilana aivan vuosisadan alkuvuosina Saaren tila. Se sijaitsi hieman loitommalla Talasojasta, kuten aikaisemmin syntyneet Kytölä ja Pirttihavistokin. Taluskylän tilojen määrää lisäsi myös Pyykölän, Kunnarin ja Pirttihaviston halkominen.

1840-luvulla Kähtävälle syntyivät Hajaala ja Kuusikko sekä Someronkylän suunnalle Nisula eli Laitala, Viljamaa, Hämeenkorpi, Leppikorpi, Satomaa, Sakkola ja Mehtätalo.

Asutustoiminta 1940-luvulla

Kun 1944 siirtoväen asuttamiskysymys tuli ajankohtaiseksi, säädettiin 1945 maanhankintalaki. Sen mukaan maata voitiin hankkia paitsi siirtoväkeen kuuluville myös sotainvalideille, sotaleskille ja -orvoille sekä perheellisille rintamamiehille.

Näitä asutustiloja syntyi Alavieskaan vain muutamia lähinnä Taluskylän ja Someronkylän suuntaan. Syntyneiden tilojen vähyys johtui siitä, että täällä ei ollut valtion maita eikä suurtiloja, joista olisi voitu lohkaista maata pika-asutukseen. Myös laajemmat pellon raivaukseen sopivat alueet puuttuivat.

Syntyneitä tiloja olivat

  • Halvahaka (Lauri Ijäs) pappilan maista
  • Seinäkallio (Juho Vavuli) pappilan maista
  • Mäntykallio (Oskar Korhonen) kanttorin virkatalon maista
  • Ollila (Olli Pöllänen)
  • Jukuri (August Kortet)
  • Halme (Väinö Satomaa)
  • Suvela (Niilo Viitamaa)
  • Korkeakuru (Eino Rapo)
  • Saarinen (Bruno Saarinen).